EU ei ole hyvä tai paha: "Ainakin minä haluan, että jatkossakin Suomi on menestynyt jäsenmaa, jonka elintasoon muut maat pyrkivät"

Riikka Pirkkalainen

Viime viikolla uutisoitiin EU:n rahoituspaketista, jossa yhdellä nuijankopautuksella hyväksyttiin rahoituskehys ja koronapaketti. Ratkaisusta on käyty asiallista keskustelua, mutta ajan henkeen tyypillisesti myös maailmaa mustavalkoiseksi väittävät ovat olleet liikkeellä. Asia ei kuitenkaan ole kouluarvosteluasteikolla nelonen eikä kymppi.

EU:n rahoituskehykset ovat rutiinihommaa. Seitsenvuotiset kehykset luovat puitteet, joihin jokaisen vuoden talousarviot on sitten EU:ssa sovitettava. Näitä kehyksiä koskevissa neuvotteluissa Suomi onnistui erittäin hyvin. Maatalous- ja aluekehitysrahat ovat euromääräisesti ehdottomasti tärkeimmät tavat kanavoida maksamiamme jäsenmaksuja takaisin Suomeen. Näiden osalta neuvottelut olivat tuloksekkaat ja hyödyn näemme tulevina vuosina myös täällä Ylä-Savossa maataloustukina sekä mahdollisuuksina kehittää maaseutualueita ja aluekehitysvaroilla esimerkiksi paikallista yritystoimintaamme.

Mistä sitten erityisesti on kiistelty? Eriäviä näkemyksiä on esitetty ennen muuta koronakriisin rahoituspakettiin eli niin sanottuun elpymisrahastoon ja Suomen nettomaksuihin liittyen. Nämä ovat kysymyksiä, joissa mustan ja valkoisen väliin sopii hurjan paljon. Kiihkoton tarkastelu auttaa parhaiten erityisesti niissä asioissa, joiden osalta on rehellistä todeta, että Suomen on jatkossa oltava hyvin tarkkana.

Aloitetaan elpymisrahastosta. Se luotiin siksi, että Euroopan yhteistalous toipuisi koronasta. Kukaan Euroopassa ei tilannut tänne tuota viheliäistä virusta eikä sen myötä uusia yhteiseurooppalaisia rahoitusmekanismejakaan. Korona kuitenkin tuli ja Suomikin joutui käytännössä tarkastelemaan suhdetta yhteiseen elvytykseen vähän samalla tavalla kuin Euroopan unionin jäsenyyteen aikanaan. Mehän halusimme päästä nimenomaan kiinni EU:n yhteisiin sisämarkkinoihin, koska olimme – ja olemme edelleen – pieni ja vientivetoinen valtio. EU:n toimivat sisämarkkinat ovatkin tarjonneet suomalaisille työpaikkoja ja edistäneet yritysten kehitystä. Tätä samaa haluamme myös elpymisvälineeltä.

Sitten nettomaksuista eli siitä, että maksamme EU:lle enemmän kuin suoraan euroilla mitaten sieltä saamme. Näin on ensinnäkin aina ollut. Suomi on aina ollut nettomaksaja EU:ssa, koska meillä on jäsenmaiden kesken verraten korkea bruttokansantuote. Ainakin minä haluan, että jatkossakin Suomi on menestynyt jäsenmaa, jonka elintasoon muut maat pyrkivät. Muihin nettomaksajiin, kuten esimerkiksi Ruotsiin, Alankomaihin, Saksaan, Tanskaan ja Itävaltaan verrattuna maksamme unioniin kaikkein vähiten.

EU-kysymyksistä syntyy aina räiskyviä näkemyksiä. Keskustelua pitääkin olla, mutta mustavalkoisuuteen ei pitäisi sortua. EU on minusta vähän kuin lapsen kasvatus. Ei lapsellekaan sanota, että tulevaisuus edessäsi on joko hyvä tai paha ilman muita kokemuksia ja elämänrosoja. Sama se on EU:ssakin. Harvoin sitä pystyy täysmääräisesti hehkuttamaan, mutta useimmiten se on Suomen paras turva. Ja siihen väliin mahtuu koko joukko erisävyistä arkea tähtilipun alla.

Kirjoittaja on Iisalmessa asuva keskustan puoluesihteeri.

Keskustelu