Ikävästi vastakkain: Valtionosuusjärjestelmä ei ole mitään kerjäläiskuntien elättämistä, napauttaa Sakari Timonen

Sakari Timonen

Jokin aika sitten uutisoitiin, että rautavaaralaiset saivat vuodessa Kelan etuuksia 3 601 euroa asukasta kohti. Toisena tuli oma kotikuntani Juuka summalla 3 431 euroa. Vähiten saivat siuntiolaiset, 1 749 euroa. Nämä Kelan tilastollisessa vuosikirjassa julkaistut tiedot aiheuttivat tuttua puhetta siitä, miten kalliiksi me syrjäseuduilla asuvat tulemme muille veronmaksajille ja koko yhteiskunnalle.

Ihan samanlaista puhetta kuulee jatkuvasti kuntien valtionosuuksista. Varsinkin Etelä-Suomen suurten kaupunkien puoliviralliseen linjaan kuuluu jatkuva valittaminen valtionosuuksista. Ne kokevat rahoittavansa syrjäseudun kuntien olemassaolon ja miettivät ääneen, mitä kaikkea voisivat tehdä niillä rahoilla, jotka ne joutuvat luovuttamaan valtionosuuksien tasausjärjestelmän kautta.

Kun tilastoja ei osata lukea ja valtionosuusjärjestelmää ei tunneta tai haluta ymmärtää, niin syntyy juuri tällaista keskustelua. Ei niitä Kelan etuuksia anneta meille siksi, että asumme pienissä ja syrjäisissä kunnissa, vaan siksi, että meidän ikärakenteemme, sairastavuutemme ja työttömyytemme ovat sellaisia kuin ovat. Meillä on paljon ikäihmisiä, sairaita ja työttömiä, jotka saavat vain ne etuudet, jotka heille lain mukaan kuuluvat. Ihan saman suuruisina ne etuudet maksetaan myös isoissa kaupungeissa asuville samassa tilanteessa oleville, mutta kaupungeissa on enemmän tervettä, työikäistä ja työssä käyvää väestöä.

Valtionosuusjärjestelmäkään ei ole mitään kerjäläiskuntien elättämistä, vaikka niin kuulee usein sanottavan. Monien mielestä jokaisen kunnan tulisi pärjätä omilla verotuloillaan ja jos eivät pärjää, niin kuntia pitää yhdistää taloudellisesti kannattaviksi. Näin sanovat eivät tunnu tietävän, että kaikki kunnat saavat valtionosuuksia. Niitä saa jopa Helsinki, joka niistä eniten pitää ääntä.

Valtionosuudet eivät ole almuja Helsingistä maaseudulle, vaan ne ovat lakisääteinen korvaus kunnille siitä, että ne järjestävät valtiovallan säätämien lakien edellyttämät palvelut samantasoisena kuin muuallakin maassa. Eduskunnassa on säädetty, että kaikki lapset tulee kouluttaa ja kaikki sairaat hoitaa samalla tavalla maan eri kolkissa. Kun me toteutamme näitä lakisääteisiä tehtäviä, niin valtio maksaa meille siitä korvausta. Korvausta maksetaan tarpeen mukaan eri suuruisesti eri kunnille.

Almuista ja konkurssikypsien kuntien elättämisestä puhuvat eivät tunne hyvinvointivaltion rakennetta, vaan katsovat asiaa vain oman kuntansa näkökulmasta. Perustuslaki edellyttää kuitenkin yhdenvertaisia palveluja kaikkialla.

Olen tästä väitellyt sosiaalisessa mediassa ja sanonut monelle helsinkiläiselle, että voimmehan me sulkea kunnan ja muuttaa kaikki Helsinkiin. Alkakaahan rakentaa meille asuntoja, erityisesti vanhusten ja kehitysvammaisten palveluasuntoja ja hoivakoteja. Yleensä vastaväitteet loppuvat siihen.

Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, juristi ja sisällöntuottaja.

Keskustelu