torstai 14.12.2017
Jouko

Yksin matkustamisen vapaus – Lämpöä etsimässä Las Palmasista

Marraskuun ensimmäinen viikko sujui lämpimissä merkeissä, sillä pakkasin laukkuun kesävaatteet ja suuntasin kohti etelän aurinkoa. Vietin viikon leppoisin merkein Atlantin valtamerellä, Espanjan Gran Canarian saarella.

Alunperin tarkoituksenani oli lähteä Aasian suuntaan yhdessä poikaystäväni kanssa. Hän ei kuitenkaan saanut järkkäiltyä lomia samaan aikaan kuin minä, joten aloin alkusyksystä suunnittelemaan lomaa yksin. En ole aikaisemmin tehnyt lomamatkaa yksin ulkomaille, joten odotin innolla tätä reissua.

Alkumatka

Lensin Las Palmasiin Varsovan Frédéric Chopinin kansainväliseltä lentoasemalta. Matkasin edellisenä yönä junalla noin kolmessa tunnissa Gdanskista Varsovaan. Junamatka sujui hyvin kuuden hengen hytissä, välillä hieman torkkuen ja samalla musiikkia kuunnellen. Onneksi kanssamatkustajat olivat rauhallista sorttia, sillä täynnä oleva hytissä kaikki nukkuivat. Junamatka maksoi 50 zlotya eli noin 12 euroa.

Varsovan juna-asemalle saavuttuani söin asemalla eväät ja ostin junalipun lentokentälle vievään junaan. Ehdin istuutua junan penkille, kunnes toiselle puolen käytävää istumaan tullut mies kysyi minulta englanniksi, että meneehän tämä juna varmasti kentälle. Vastasin, että ainakin toivon kovasti niin, sillä itselläni on myös suunta lentokentälle. Mies vielä koitti varmistella minulta, että mitä junan infotauluissa oikein lukee. Vastasin nauraen, että en ole puolalainen enkä oikein osaa puolaa, joten valitettavasti en tiedä vastausta.

Tuon jälkeen mies kysyi, että saisiko hän liittyä seuraani. Vastattuani myöntävästi mies tuli istumaan minua vastapäätä, ja tuo 20 minuutin junamatka kului rattoisasti höpötellen elämästä ja molempia yhdistävästä mielenkiinnon kohteesta, matkailusta. Tämä saksalainen mies oli mukava ja juttu luisti oikein hyvin. Oli kiva muutenkin saada juttuseuraa, sillä tiesin että en tule ihan hetkeen juttelemaan kenenkään kanssa.

Junan saavuttua Varsovan lentoasemalle sanoimme toisillemme moikat ja jatkoimme molemmat omiin suuntimme. Suuntasin tarkistamaan aikataulunäytöltä, että mihin aikaan lentoni mahtaa lähteä.

Olin valinnut edullisen hinnan vuoksi lentoyhtiön nimeltä Small Planet Airlines. Tiesin jo matkaa varatessani, että tämä lentoyhtiö saattaa olla uhka tai mahdollisuus. Netistä luetut kommentit eivät varsinaisesti olleet kovinkaan mairittelevia. Lennot ovat myöhästelleet, matkalaukut menneet rikki. Halusin antaa kuitenkin mahdollisuuden, valitettavasti.

Saavuttuani lentokentän aikataulunäytölle huomaan lentoni kohdalla punaisella tekstin ”cancelled”. Sana peruuntunut sai aikaan harmistuksen ja kysymyksen, mitäs nyt? Lentokentän tiskillä ei tiedetty asiasta mitään. Koska tällä pienellä lentoyhtiöllä ei ollut edes omaa tiskiä kentällä, virkailija kehotti soittamaan matkanjärjestäjälle.

Soitin matkanjärjestäjälle Kiwille. Sieltä päästä asiaa hoitanut virkailija hoiti homman tyylikkäästi. Koitti rauhoitella minua, ja otti yhteyttä suoraan Small Planet Airlinesiin. Virkailija ei kuitenkaan päässyt ruuhkan vuoksi läpi lentoyhtiöön, joten puhelimen päässä minua neuvottiin olemaan yhteydessä suoraan lentoyhtiöön.

Koitin soittaa lentoyhtiöön, mutta en saanut vastausta. Tuon jälkeen kirjauduin lentoyhtiön sivuille ja tarkistin lentoni tiedot. Nyt sivuilla näkyi uusi lentoaikataulu, alunperin klo 8:00 lähteneen koneeni uusi lähtöaika oli 12.40. Tuohon aikaan kello oli kuusi aamulla ja olin valvonut lähes koko edellisen yön, sillä junassa en saanut juurikaan nukuttua.

Olo oli väsynyt ja epätietoinen, sillä tuo uusi lentoaikataulu ei ollut päivittynyt koko aamun aikana lentokentän taululle. Koitin kävellä ja nukkua lentokentällä, juoda vettä ja kuunnella musiikkia, välillä kurkkaillen taululle aina todetakseni, että aikataulu ei päivity. Lopulta, muutamaa tuntia ennen lennon lähtöä aikataulu päivittyi ja pääsin tekemään lähtöselvityksen.

Saapuminen Las Palmasiin

Lento sujui kaikkineen muitta mutkitta, ja kone laskeutui uuden aikataulun mukaisesti kuuden aikaan illalla. Kentälle saavuttuani menin odottamaan Las Palmasiin, Santa Catalinaan lähtevää bussia. Varmistin myös eräältä bussia odottavalta lentoyhtiön työntekijältä englanniksi, että pääseehän bussilla numero 60 varmasti määränpäähän. Tämä ystävällinen työntekijä vahvisti tiedon, ja samalla tarkistimme, että kyseinen bussi lähtee tunnin kuluttua.

Tuo tunnin odottelu ei edes haitannut, sillä oli ihanaa olla Espanjan lämmössä. Lennon viivästymisestä johtunut kadonnut lomafiilis alkoi pikkuhiljaa tulla takaisin. Tuo lentoyhtiön työntekijä kysyi minulta, että mistä maasta olen kotoisin.

Vastattuani, että Suomesta, tämä vaaleahiuksinen nainen alkoi nauramaan. Tuossa vaiheessa tiesin, että kyllä vain, tämä vaalea nainen on myöskin suomalainen. Nauroimme molemmat, että mikä sattuma tämä onkaan. Kyseinen nainen oli asunut jo muutaman vuoden Canarialla saarella opiskellen ja nyt myös töitä tehden, ja sanoi ettei juurikaan ole kontaktissa suomalaisten kanssa.

Koska nainenkin odotteli bussia, juttelimme niitä näitä puolisen tuntia. Nainen hyppäsi omaan bussiinsa, minä jäin odottelemaan omaani. Odottelua kestikin odotettua pidempään, sillä kun oikea bussini saapui perille, se tuli niin täyteen matkustajia, että en mahtunut mukaan.

Jouduin odottamaan toisen tunnin ajan bussia. Muutaman tunnin odottelun jälkeen huokaisin helpotuksesta. Oli ihanaa istua bussin kyydissä ja katsella ohi meneviä maisemia.

Yksin matkustamisesta

Halusin jakaa tänne myös ajatuksia yksin matkustamisesta. Kuulin monenlaisia kommentteja, kun kerroin että lähden lomalle yksin.

 

Miksi lähdet lomalle yksin?

Oletko eronnut poikaystäväsi kanssa?

Mitä meinasit tehdä siellä, kun olet reissussa yksin?

Ethän liiku siellä pimeillä kaduilla?

 

Alunperin itsekin mietin, että onko tyhmää lähteä yksin lomalle? Entä jos minulla tulee tylsää siellä? Entä jos koen hetkiä, jolloin mietin, että olisipa kiva kokea tämä jonkun muun kanssa? Noiden kysymyksien jälkeen minun teki vain mieli läpsäistä itseäni poskille, ja huutaa, että herää pahvi. En ollut menossa minnekään vaaralliselle alueelle, vaan päinvastoin: turistien ja suomalaisten suosimalle saarelle, Las Palmasiin. En mene biletyslomalle, vaan lähinnä nauttimaan auringosta, urheilusta ja ruoasta.

Kyselijöille ja epäilijöille vastasin, että on ihan ookoo mennä yksin lomalle, ja että loma menee varmasti hyvin. Ja niin itseasiassa menikin! Nyt ulkomailla asuessani olen huomannut, kuinka itsenäiseksi sitä on pikkuhiljaa tullut. Ei ulkomailla ole samalla tavoin lähipiiriä kuin Suomessa, joten mitä tahansa eteen tulee, siitä on yleensä selviydyttävä jotenkin.

Matkalle lähtiessäni en mieti sitä, ettenkö voisi yksin matkaavana naisena liikkua myös illalla yksin. Tottakai pidän koko ajan mielessä sen ajatuksen, että kaikkea voi tapahtua, mutta kyllä perus maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle.

Yksin matkustamisen huonot puolet

Yksin matkustavana pitää ottaa huomioon sellaiset seikat, joita ei tule mietittyä kun reissaa jonkun toisen kanssa. Kun menee julkisissa tiloissa vessaan, pitää ottaa kaikki tavarat mukaa. Matkasuunnitelma pitää tehdä yksin, miettiä mitä tekee, missä syö ja yöpyy.

Pimeällä liikkuessa en kuunnellut musiikkia, jotta kuulen mitä ympärillä tapahtuu. Normaalisti kuuntelen siis lähes aina ulkona liikkuessani musiikkia. Samoin pidin mielessä kaikki perusturvallisuuteen liittyvät asiat, kuten sen että pidin käsilaukkuja kroppani etupuolella, en jättänyt juomaani vartioimatta ja pidin muutenkin tavaroistani hyvän huolen.

Yksin matkustamisen hyvät puolet

Yksin matkustavana tutustuu ihan eri lailla ihmisiin. Junassa ollut saksalainen mies, lentokentän suomalainen työntekijä, vain muutaman mainitakseni.

Yksin matkaavana koen, että kiinnitän paljon enemmän huomiota ympäröivään maailmaan, koska olen vain itseni kanssa. Tykkään muutenkin tarkkailla ja tutkailla ympäristöä, fiilistellä ja mietiskellä.

Aion ehdottomasti tehdä vielä reissuja myös yksin. Mitä kaikkea ehdin puuhailla tuon viikon aikana – siihen palaan ensi postauksessa.


  • Kommentit

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *