maanantai 23.10.2017
Severi

Yhteislaulut ja yhtenäiskulttuuri

Joulu on taas...

On taas se aika vuodesta kun tapakristityt ja pakanatkin eksyvät kirkonpenkkiin. Joululaulut, Kauneimmat joululaulut -tapahtumat sekä jouluradion suursuosio (itse myönnän olevani viimeksimainitun suurkuluttaja ja suuri fani) ovat mielenkiintoinen ilmiö. Tässä repaleisen kulttuurin ajassa jossa omaa identiteettiä etsitään kuin hädässä huutaen ja kulttuurit sekoittuvat ja ihmiset pakokauhussaan pelkäävät että tulee joku vaikute ulkomailta ja vie omat juuret… Meillä onkin jotain mihin tarttua.

Tuntemistamme, rakastamistamme joululauluista niin moni on samoja joita jo isoisä ellei isoisoisä aikoinaan lauleli. En etsi valtaa loistoa, Sylvian joululaulu tai Jouluyö, juhlayö ovat sukupolvet ylittäviä kokemuksia.

Niin monet asiat joista on lapsuudessa nauttinut ovat jotenkin kadonneet elämän virtaan. Elämä tuli tielle ja erkaannuttiin kuin siitä vanhasta kaverista jonka kanssa “kasvettiin erilleen”. Mutta jouluun ja sen lauluihin tuntuu monella olevan niin vahvat tunnesiteet että sama tunne on mahdollista saavuttaa uudestaan joka vuosi. Ne pienet asiat jotka tyrkkäävät juuri siihen hermoon… Laulut ovat usein näitä.

Meidän yhteiskunnassamme on enää hyvin vähän yhtenäiskulttuuria jäljellä. Individualismi on ollut päivän sana jo pari vuosikymmentä eikä trendi näytä juuri kääntyvän. Mutta jotkut asiat yhdistävät yhä valtavan suurta osaa ihmisistä, uskonnosta, elämänkatsomuksesta tai kotioloista riippumatta. Tuhannet ihmiset vaeltavat joka joulukuu johonkin paikkaan jossa he saavat laulaa yhdessä ne laulut joiden sanat on piiretty aivojen sopukoihin ikuisesti. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa…?

Mikä valtava hyvinvointikeskus onkaan tunnin ajan se tila jossa tuntemattomat jakavat yhdessä tempon, tekstit ja tunteet. Välillä ehkä sävellajinkin jos kaikki ovat vähän harjaantuneempia laulajia. Mikä endorfiiniryöppy ja dopaamini-pilvi palata johokin tuttuun ja turvalliseen, löytää uudestaan sisäinen lapsi ja antaa sen laulaa sielunsa pohjasta!

Kirjoitin viime vuonna joulukuusa blogin otsikolla “Laulamisen aikaa” (käyppä verestämässä muistia tai lukemassa ihan ensi kertaa http://www.iisalmensanomat.fi/laulamisen-aikaa/ ) jossa usutin kaikkia laulamisen pariin jo ihan oman hyvinvoinnin takia. Kuitenkin on ilo huomata ettei suomalaisia selvästikään tarvitse kovasti pakottaa ja ylipuhua. Jotkut asiat ovat vain kuin vuorovesi: sieltä se aika taas tulee.

Kauniita joululauluja jokaiselle adventin viettäjälle! Olit sitten Frank Sinatran, Polyteknikkojen kuoron, Jorma Hynnisen, Lauluyhtye Rajattoman tai jonkun niistä lukemattomista “tangoprinssi vuodelta x esittää lempijoululaulunsa” -levyn ääreen aina palaava, toivotan sinulle ihania hetkiä vanhan ystävän seurassa.


  • Kommentit

    • Hardrockhallelujah

      Louhen Katukin avattiin lauantaina klo 11 sävelmällä Kiittäkäämme Herraa!

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *