| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
Torstai 9.9.2010 |
Puolustusvoimien kehitys vaatii vastuuntuntoa
Veteraanit olivat juhlan kunniavieraita. Aarne Kämäräinen, Olavi Ruotsalainen, Aarne Kärkkäinen ja Veikko Huttunen kuuntelivat konserttia täyden Kiurusalin eturivissä.
Uskottava kansallinen puolustus on kenraalimajuri evp.
- Uskottavuus edellyttää puolustuskyvyn jatkuvaa ylläpitoa ja kehittämistä. Nopeat muutokset eivät ole mahdollisia. Sen suomalaiset saivat kokea jo ennen talvisotaa, hän totesi 105 kunnian päivää -konsertin juhlapuheessa lauantaina Kiuruvedellä.
Puolustusvoimien ylläpito ja kehittäminen ovat tulevalla vuosikymmenellä vaativia tehtäviä
- Se vaatii päättäjiltä vastuuntuntoa ja taitoa. Kulisseilla ei vakuuteta omaa kansaamme eikä hämätä ulkopuolisia.
Yleinen asevelvollisuus on Sihvon näkemyksen mukaan edelleen puolustuksen tukipilari.
- Järjestelmä antaa uskottavuutta kyvyllemme puolustaa laajaa maa-aluettammme. Se on myös tasapuolinen ja korostaa kaikkien suomalaisten yhteistä tehtävää.
Vaikka oman maan turvallisuudesta huolehtiminen onkin puolustusvoimien päätehtävä, sijansa on myös kyvyllä osallistua ulkopuolisten kriisien hallintaan.
- Toiminnan laajuus ja laatu monissa operaatioissa eri puolilla maailmaa osoittavat, että maamme kantaa vastuunsa myös kansainvälisesti.
Tämän päivän varusmiehet ansaitsevat kenraalimajurin mielestä osansa kunnioituksesta, joka kuuluu kotimaan puolustajille veteraaneista lähtien.
Viime aikoina esillä ovat olleet erityisesti palveluksen keskeyttämiset, varusmiesten kehno kunto ja motivaation puute. Taka-alalle on jäänyt se tosiasia, että pääosa varusmiehistä suorittaa palveluksensa loppuun kiitettävästi.
- Me voimme olla heistä ylpeitä. Meillä ei ole syytä vähätellä asevelvollistemme osaamisen tasoa. Sen ovat osoittaneet esimerkiksi vaativissa rauhanturvaoperaatioissa toimineet nuoret reserviläisemme.
Talvisodassa elettiin tasan 70 vuotta sitten viimeisiä, vaikeita vaiheita. Talvisodan henkeen kuului Sihvon mielestä ennen kaikkea se, että kotimaa oli kaikille kansalaisilleen puolustamisen arvoinen.
- Naisten osuus oli myös ratkaisevan tärkeä. Pelkistäen voidaan sanoa, että miehet sotivat ja naiset hoitivat kaiken muun. Naiset olivat sankareita siinä missä miehetkin.
Sodan päättyessä 13.3.1940 laskettiin Suomessa liput puolitankoon, sillä menetykset olivat raskaita.
Kiuruvetinen sotaveteraani
- Kukaan ei tiennyt varmaksi, mitä tulee tapahtumaan.
|
|

