| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Pipolätkää pakkasella
Paavo Timonen (vas.), Antti Lipponen ja Markus Huittinen eivät pakkasta pelänneet, vaan laittoivat pipolätkäpelin pystyyn Kangaslammin ulkojäällä.
Auton ulkolämpömittari näyttää -21,5 astetta ja lisäksi viima lisää pakkasen purevuutta. Kankaan urheilualueen ulkojääkaukalo on tiistai-iltapäivällä autio, mutta Kangaslammin koulun jäällä - yllättävää kyllä - viilettää luistimilla kolme säätä pelkäämätöntä poikaa.
- Ei palella yhtään. No, ehkä vähän kuitenkin. Täytyy käydä välillä pukukopissa lämmittelemässä, niin pystyy luistelemaan tällaisessakin pakkasessa hieman pidempään, kommentoi kuutosluokkalainen
Paavo oli tiistaina luistelemassa luokkakaverinsa
Antilla oli päänsä suojana karvalakki ja Paavolla pipo, mutta porukan vanhin, Markus, viiletti avopäin loorassa.
Onneksi sentään hupparin huppu oli vedetty pään yli.
- Aika usein me käydään luistelemassa, joskus kahdestikin päivässä. Paljon riippuu tietenkin säästä, ja viime viikon pakkasten aikaan jäi luisteleminen väliin, naurahtaa 12-vuotias Paavo Timonen, joka näyttää hieman hytisevän pukukopin lämmössä.
Pojat eivät pelaa IPK:ssa, mutta he harrastavat innokkaasti aitoa pipolätkää.
Kyseinen harrastus taisi olla Suomessakin välillä jo hiipumaan päin, mutta liekö
Vaikka pojat eivät itse pelaa kiekkoa seurassa, niin kovin innokkaasti he tuntuvat seuraavan lätkää tv:stä. Heillä oli tiedossa viime lauantain SM-liigan klassikko-ottelu HIFK-Jokerit, joka pelattiin nyt toista kertaa Olympiastadionilla.
- Tällä viikolla Suomi ja Venäjä pelaavat myös ulkona. Pitää yrittää katsoa se peli televisiosta, sanoo Antti Lipponen ja mielii ihan paikan päälle ensi kevään Suomen MM-kotikisoihin.
- Olisihan se mukava käydä katsomassa niitä pelejä, mutta saa nähdä, että onnistuuko se, selvittää Antti karvalakki päässään.
Pojat pohdiskelevat Leijonien menestysmahdollisuuksia ja usko mitaliin on kova.
- Jospa Suomi olisi pronssilla, sanoo Antti.
Luokkakaveri Paavo toteaa, että miksei ihan kultaankin saakka olisi mahdollisuuksia.
Varmasti on, vaikka kotijoukkue ei ole voittanut jääkiekon MM-kultaa sitten Neuvostoliiton vuoden 1986 mestaruuden.
Paineet ovat aina sen jälkeen vuodesta toiseen musertaneet kisäisännän.
Kangaslammin koulun ulkokaukalossa ei poikien mielestä ole useinkaan niin ruuhkaista, että pelaaminen ja luisteleminen on hankalaa.
- Joskus iltaisin on enemmän porukkaa, mutta ei se ole pelaamista haitannut, kertoo Markus Huittinen.
Pojat aikovat lämmitellä vielä tovin ja suuntaavat sen jälkeen taas jäälle.
|
|
