EmediateAd

Immo Kuutsa: Hiihto meni alakanttiin ja pahasti

A A
1.3.2010 11:01 Seppo Votkin

Suomen hiihtomaajoukkueen entinen päävalmentaja Immo Kuutsa ei säästele sanojaan arvioidessaan Suomen maastohiihtomenestystä Vancouverin olympialaisissa. Alakanttiinhan se meni ja pahasti. Mikäli naisten 30 kilometrin hiihdostakaan ei olisi tullut mitalia, tilanne olisi ollut katastrofaalinen.

- Heikosti on mennyt ja syytkin löytyvät. Koko kilpakauden ohjelmointi meni pieleen ja virheitä tehtiin harjoituskaudellakin. Niinpä vain Riitta-Liisa Roponen oli näissä kisoissa kunnossa. Aino-Kaisa Saarinen sai tietenkin mitalin, mutta hänkin oli tasoonsa nähden alavireessä, kultaahan hän lähti hakemaan, Kuutsa muistuttaa.

Kuutsa vyöryttää ison osan menestyksettömyydestä maajoukkueen päävalmentajan Magnar Dalenin syliin.

- Dalen on ihaillut aina Tour de Ski:ta, mutta se ei palvele ollenkaan kauden päätavoitetta eli olympialaisia.

Kuutsa huomauttaa, että Puolan Justina Kowalczyk oli ainoa tämän kauden Tour de Ski:n kävijä, joka menestyi hyvin olympialaissa.

- Tour de Skin loppunousu on rääkkäämistä ja leikkimistä, jolla ei ole juuri tekemistä hiihtämisen kanssa. Esimerkiksi Matti Heikkinen on hiihtäjä, joka yrittää aina kaikkensa ja hänelle se kisa oli liikaa. Sen hän myönsi itsekin.

Kaiken lisäksi yhteishenki naisten hiihtomaajoukkueessa on koetuksella. Ennen hiihtomaajoukkue valmistui arvokisoihin yhdessä ja porukka oli Kuutsan mukaan kuin suuri perhe.

- Nyt valmistauduttiin neljässä eri paikassa, tultiin kisoihin eri aikoihin, osa liian myöhäänkin. Lisäksi kisoihin valittiin neljä sprinttihiihtäjää, jotka olivat ison osan ajasta tyhjän panttina. Olisi pitänyt valita nuoria yleishiihtäjiä.

- Dalenin arvostus joukkueen sisällä ei myöskään ole tällä hetkellä kovin suuri, Kuutsa arvelee.

Suomi sai viime vuonna Liberecin MM-hiihdoista kahdeksan mitalia, joista kolme oli kultaisia, joten pudotus oli raju.

Kuutsan mielestä Suomen Hiihtoliitto on munannut tehneensä Dalenin kanssa sopimuksen, joka kestää vuoteen 2012 saakka.

- Yleensä sopimukset tehdään olympiaadittain, eli nelivuotisiksi. Ja kirjoittamaton laki on tulos tai ulos.

Kuutsa painottaa, että menestystä on haettava neljän vuoden sykleillä, koska olympialaiset ovat loppujen lopuksi tärkeimmät kilpailut.

- Kaikki panostavat nykyisin kovasti olympialaisiin. Ne kisat tarvitsevat neljän vuoden latautumisen, Kuutsa sanoo ja peräänkuuluttaa pitkäjänteistä työtä.

Vancouverin olympialaisissa pitkillä hiihtomatkoilla sai vaihtaa suksia kolmeen kertaan. Kuutsa kertoo, että ajatus suksien vaihtamisesta lähti Suomesta ja Immolta itsestään. Nyt sääntö on käytössä olympialaisissa.

- Mielestäni ei ollut mielekästä, että jonkun täytyisi hiihtää väkisin 50 kilometriä lipsuvilla tai huonosti luistavilla suksilla.

30 kilometrin hiihdossa suksivalinnat ratkaisivat mitalit. Kowalczyk pesi Norjan Marit Björgenin loppusuoralla paremmin luistaneilla suksillaan. Saarinen kävi puolestaan vaihtamassa suksensa viisi kilometriä ennen maalia.

- Se oli riski, mutta se onnistui. Hän sai tosi hyvät sukset ja sai niillä pronssia. Lisäksi Charlotte Kalla ja Kristin Steira (jotka kamppailivat tuossa vaiheessa mitalista Saarisen kanssa) olivat tuossa vaiheessa jo väsyneitä.

Myös doping nousee keskusteluihin aina, kun puhutaan kestävyysurheilusta. Ennen olympialaisia 30 urheilijaa kärähti dopingista, mutta kärähtäneiden nimiä ei ole vielä annettu julkisuuteen.

- Italia oli näissä kisoissa tosi huono, samaten Itävalta. Nämä saattoivat olla puhtaimmat kisat aikoihin, Kuutsa spekuloi.

Justyna Kowalczyk on puolestaan syyttänyt kovasanaisesti Marit Björgeniä astmankäytöstä.

- Ihmettelen kovasti näitä astmaisia urheilijoita. Olin 19 vuotta valmentajana, eikä minulla ollut yhtään astmaatikkoa joukkueessa.

Haastattelu tehtiin ennen miesten 50 kilometrin kilpailua.