Vihreä taivas, oranssi maa

A A
7.3.2010 11:02
Kuva: Pirjo Nenola

Anja Hyttinen: Kesä, monotypia, 2008.

Pirjo Nenola

Kuopiolaisen taidemaalari, kuvataiteilija ja taidegraafikko Anja Hyttisen monotypioita ajan kanssa katsellessa huomaa, että ne ovat paljon enemmän kuin ensivilkaisulta voisi ajatella. Ne ovat yhtä aikaa kepeitä ja syvällisiä, muodoltaan jollakin tavalla vankkoja, mutta kuitenkin ilmavia.

Anja Hyttisen ja lapinlahtelaisen Anna-Liisa Kauhasen yhteisnäyttely on maaliskuun ajan Lapinlahden kirjaston Aniarassa.

Hyttisen motiivi on luonto. Siitä Hyttinen löytää selvärajaista muotoa, jonka nostaa tyylitellyn korostetusti esille, kuten kuusten tai vaarojen sahalaitaiset rajat.

Työt ovat vesiväri-triptyykkiä lukuunottamatta monotypioita, mutta niistä tulee mieleen perinteisempi grafiikka, esimerkiksi kirjankansitaide 1950- ja 1960-luvuilta.

Hyttisen värinkäyttö on mielikuvitusta kutkuttavaa. Esimerkiksi Ruusu-työssä kukka on keltainen, taustan yläosa, jonka yleensä mieltää taivaaksi, on vihreä, ja taustan alaosa ruskea ja oranssi. Jää miettimään, onko tekijä tutkinut ruusua yläperspektiivistä ruohoa vasten vai leikitteleekö hän katsojan kanssa muuttelemalla itsestään selviä värejä aivan joksikin muuksi.

Maalaismaisema tulee vastaan useassa Hyttisen työssä. Lento-työ tuo mieleen loppukesän tuuliset päivät, jolloin kasvien siemenet lähtevät pitemmälle tai lyhyemmälle matkalle geeniperimää eteenpäin viemään.

Kuuset ovat Metsän laidalla -työssä keskellä kirkuvaa oranssia. Ovatko ne silhuetteina iltaruskoa vasten vai palaako metsä?

Syvän keltaista, oranssia ja kevyempää vihreää toistava Kesä-työ tuo mieleen elo- ja syyskuun vaihteen, jolloin vilja on kypsynyt korjattavaksi ja huojuu tuulessa.

Jollakin tavalla luontoon liittyy myös hänen triptyykkinsä Hellivä tuuli, jossa musta toppi liehuu ilmavasti taustan sinisyydessä. Triptyykki tuo elävästi mieleen kesäisen raikkaan päivän, jolloin auringon poltetta vilvoittaa juuri sopiva tuulenvire.

Salaperäisiä ovat vaikkapa Hyttisen Veden lumoa ja Muisto. Veden lumossa on näkevinään vedessä heiluvaa kasvia tarkkailevat kasvot. Muiston muotokieli on pitsimäistä ja väreinä ovat ruskea, oranssi ja keltainen. Muisto ehkä vie vuosikymmenelle, jolloin juuri nuo värit olivat muodissa.

Anna-Liisa Kauhaselta näyttelyssä on sekä vesiväri- että öljyvärimaalauksia. Kahdessa vesivärityössä Kauhanen on tutkaillut nuorta tyttöä tai naista. Toisessa niistä malli istuu mietiskelevän oloisena keskittyen sylissään olevaan. Katsoja voi sijoittaa siihen joko kirjan, lehden tai piirustuspaperin.

Yksi vesiväritöistä kuvaa kaupunkinäkymää, laguunin perusteella ehkäpä Venetsiaa.

Kauhasen öljyvärityöt ovat varsin abstrakteja. Niistä tunnistaa maisemaa, mutta mieleen tulee voimakkaasti kaupunkinäkymät ja puistot. Auringonkukkatyö on raikkaan kepeä ja mieltä nostattava.