| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Vieremän Kyrönniemessä Niskavuoren valloittaa Loviisa
Kaarle Niskavuori (Antero Lyyra), Niskavuoren vanha emäntä Loviisa (Aino Säilynoja) sekä Ilona Niskavuori (Mari Ollikainen) kantavat huolta tilan tulevaisuudesta.
Taloon tuleva muukalainen (Hannu Ruottu) saa Niskavuorella hämmennystä aikaan. Pian hänen pitää vannoa vanhalle emännälle (Aino Säilynoja) totuuksia käsi Raamatulla.
Juhani Niskavuorelle (Hannu Ruottu) ja talon nuorelle Loviisa-emännälle (Sanna Vaarala) olisi suonut enemmän onnea.
Kesäteatterin ei tarvitse olla kevyttä hupailua tavoittaakseen suveen virittäytyneet katsojat. Kyrönniemen kesäteatteriin on vuoden tauon jälkeen noussut Niskavuoren hämäläinen suurtila.
Näytelmän alussa talon isäntä Aarne on sodassa ja kotirintamalla kuljetaan tummien pilvien alla. Kun jatkosota vaatii raskaan veron myös tästä mahtitalosta, se siirtyy uuden ajan kynnykselle. Moni puolustaa oikeuksiaan Niskavuoren perintöön.
Kurssia kääntää taloon tullut vieras mies, jolla on tilaan omat kytköksensä.
Wuolijoen Niskavuori-sarja kertoo vahvojen naisten elämänkamppailusta. Tässäkin näytelmässä naisia taivutellaan katkeamispisteeseen, kun he kantavat menneisyyden taakkoja, menettävät korvaamatonta ja kipuilevat kotirintaman töitä ja huolia.
Näytelmä on erityisesti Niskavuoren Loviisaa, vanhaa emäntää esittävän
Hämäläisyys puhutaan verkkaisesti, viipyvät keskustelut tuntuvat ilmentävän sodan painostavaa läsnäoloa. Myös hetket viipyilevät, paikoin turhan pitkiin vuoropuheluihin, kankeilta vaikuttaviin vuorosanoihin tai toistoon pysähtyen.
Komiikka pujahtaa lavalle aluksi varoen ja huomaamatta, näytelmän edetessä yhä rohkeammin. Tämä onnistuu hupaisiksi - ehkä näytelmän vakavaan pohjavireeseen suhteutettuna liiankin naurettaviksi - käyvien henkilöiden vaatteissa. Näistä erityisesti
Sympaattisena näyttäytyy kunnalliskodista karkaileva suupaltti Sandra (
Viipyilylle vastapainoa antaa dramatiikka, jota nähdään heti näytelmän alussa. Tuttu ja isänmaallinen musiikki toimii koskettavana tehokeinona ratkaisevissa käänteissä.
Esityksen alun takauma on tarpeellinen ja kekseliäästi keinoteltu uneksi. Siinä Loviisa palaa rakkaudenkaipuunsa syihin.
Draama jylisee ja vaikenee onnistuneesti kohtauksissa, joissa kuolema on läsnä. Rovastin (
Pitkään näytelmään mahtuu myös romanssinpoikanen. Kun se syttyy, näytelmä pitää viimeistään otteessa.
|
|
