| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Väristä voimaa - ja iloa
Ulla Kiiskinen: Fireman. Akryyli, 2010.
Kolmen oululaismaalarin yhteisnäyttely Voimaa väristä pakottaa ajatukset ja tunteet liikkeelle.
Itseäni kiehtoivat eniten Ulla Kiiskisen ekspressionistiset työt. Niissä on paljolti samaa kuin Kuopion ekspressionisteilla ja heidän seuraajillaan. Kiiskisen töissä on puhuttelevaa monikerroksellisuutta, tietynlaista mystiikkaa.
Näyttelyn alkupuolen punasävyiset Fireman ja Tässä olen pakottavat jäämään katselemaan pitemmäksi aikaa. Suihkulähteellä-työssä on havaitsevinaan ensin kasvot, ennen kuin hätkähtää huomaamaan kokonaisia ihmisfiguureja.
Sadunkertojassa ja Pääsiäisessä akryylimaalaukseen on lisätty myös kangasta. Kiiskisen maalauksissa aika tuntuu menettävän merkityksensä, ja niissä ollaan yhtä aikaa menneessä ja nykyhetkessä.
Kiiskinen mainitsee, että ajatuksia on kertynyt monilta matkoilta. Varsinkin New Yorkin kokemukset 1970-luvulta lähtien ovat vaikuttaneet hänen näkemyksiinsä ja ilmaisuunsa.
Ulla Kiiskinen on opettajavuosiensa jälkeen eläkkeelle jäätyään keskittynyt aktiivisesti maalaamiseen. Oulun taiteilijaseuraan hän on kuulunut jo vuosikymmeniä.
Väri tulee vastaa hyvin konkreettisesti Irma Jämsän akryylimaalauksissa. Hän on valinnut kuhinkin työhönsä jonkin tietyn värin joskus pienine variaatioineen. Intensiiviseen väriin tuovat eloa tummalla viivalla vedetyt kuviot - tai jokin yllättävä elementti, kuten sinisen Voittaja-työn oranssinpunainen perhonen.
Jämsän työt mieltää tunnetiloiksi. Joskus se on rakkauden monimutkaisuuteen liittyvää punaista, joskus hyvänmielen sinistä.
Keltainen näyttää työn nimien perusteella merkitsevän Jämsälle näköaloja ja voimavirtoja eteenpäin, vihreä taas stressiä tai eksymistä.
Aikaisemmin Jämsä on maalannut realistisia öljy- ja temperatöitä. Nyt ilmaisu on abstraktia ja värit puhtaita akryylivärejä.
Hilpeä kesätunnelma nousee esille Soile Kokkosen näyttelytöistä. Krassit hehkuvat jo näyttelyn avaavassa Elokuuta-maalauksessa.
Maalattuja Kalajuttuja Kokkosella on vaikka kuinka paljon. Hauen kartta on omanlaisensa. Pariskunta on - surullista kyllä - henkensä menettänyt kalapari. Veneellä mennään ehkä saareen tai verkoille.
Kukat ja kalat, vesi ja aurinko, elämän vehreys ja kepeä runsaus ilakoivat Kokkosen maalauksissa ja virittävät katsojankin ajattelemaan loppukesää juuri sen kaltaisena.
Soile Kokkonen on tehnyt työuran saksan kielen lehtorina ja opettajakouluttajana ja meni sen päätyttyä vuodeksi Limingan taidekouluun 2000-luvun alussa. Osaamistaan hän on kartuttanut myös kesä- ja muilla kursseilla.
|
|
