| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Topi Marin matkalla ohjaajaksi
Teatterikorkeakoulussa ohjauksen koulutusohjelmassa opiskeleva Topi Marin kävi kurkistelemassa Iisalmen Kulttuurikeskuksen Säisä-salin kulissientakaista kuhinaa joulunaluslomaa isänsä Kyösti Marinin luona viettäessään. Täältä alkoi hänen kiinnostuksensa teatterintekemiseen.
IN-teatterin Pikku Pietarin pihasta ja Myrskyluodon Maijasta se lähti, nimittäin
- Äiti vei minut sinne, Marin muistelee syksyn 2000 tilaisuutta, jossa teatteri haki lapsinäyttelijöitä Pikku Pietarin pihaan.
Iisalmelaissyntyinen Topi Marin on nyt jo syyskauden ajan saanut paneutua teatterikorkeakoulun ohjauksen koulutusohjelmassa teatterintekemisen saloihin aikaisempaa syvemmin. TeaKin kandiopinnot kestävät kolme vuotta ja maisteriopinnot siihen päälle vielä ainakin kaksi vuotta, joten matkaa on vielä edessä runsaasti.
Ohjaamisesta Marin kiinnostui Oulun Suomalaisen yhteiskoulun lukiossa kolme vuotta sitten, jolloin hän teki draamadiplomia.
- Olin jo tehnyt yhden diplomin näyttelijäntyöstä. En keksinyt sitten muuta kuin ohjaajantyön. Se oli erittäin rasittava projekti. En ole koskaan rakastanut ja vihannut kavereita niin paljon kuin sen aikana, Marin tilittää
- Sain siitä niin paljon kiksejä, ettei näyttelijäntyö tuntunut enää miltään!
Ohjaaminen alkoi kiinnostaa Marinia niin paljon, että hän haki kolme kertaa Taideteolliseen korkeakouluun elokuvataiteen koulutusohjelmaan suuntautumisvaihtoehtonaan elokuvaohjaus. Valintakokeissa hän kävi vielä tänäkin kesänä, vaikka hänellä oli jo tieto teatterikorkeaan pääsystä.
Syksyn kokemusten myötä hän kuitenkin on tyytyväinen, että on suuntautumassa teatteriohjaajaksi, koska kamera ei siinä tule hänen ja näyttelijöiden väliin.
- Ja TeaKista tuli paremmat fibat kuin TaiKista, Marin lisää.
Teatterikorkeakoulun hän kokee turvallisena paikkana, jossa saa "leikkiä" ja kokeilla. Myös teatterin hän näkee sekä katsojille että teatterintekijöille turvallisena paikkana, jossa voi tehdä mitä vain.
Päivät ovat TeaKissa olleet 8-10-tuntisia.
- Opiskelemien siellä on aika raskasta sekä fyysisesti että henkisesti. Näyttelijäntyön opiskelijoiden fysiikka on ehkä parempi, koska he jaksoivat syksyllä paremmin kolmetuntisia liikuntaharjoituksia, joiden jälkeen minä olin ihan kuollut, Marin naureskelee.
- He ovat hirveän lahjakkaita ja energisiä, sellaisia duracellpupuja, hän luonnehtii näyttelijäntyön opiskelijoita, joiden kanssa hän saattaa tulevaisuudessa tehdä paljonkin yhteistyötä teatterilavoilla.
Tällä hetkellä Topi Marinia kiinnostaa ohjata näytelmiä pienistä asioista ja pienistä ihmisistä.
- Ehkä siksi, että samaistun heihin, Marin toteaa.
Opiskelijaelämä on toisaalta huoletonta, toisaalta taloudellisesti epävarmaa aikaa. Marin sanoo, ettei ainakaan Helsingissä voi elää opintotuella, vaan on pakko ottaa opintolainaa tai käydä töissä. Hän tietää TeaKistakin opiskelijoita, jotka käyvät viikonloput töissä siitä huolimatta, että itse opiskelukin on rankkaa.
- Olen nuorin luokassani ja jaksan vähiten, Marin kommentoi opiskelijarientoja.
Hän sanoo, että vapaa-aikana on kyllä hyvä nähdä ihmisiä ja porista heidän kanssaan. Oma luokka tuntuu hänestä turvalliselta, mutta ystävystyminen vie aikaa, joten hän ei vielä uskalla sanoa, syntyykö sellaista yhteenkuuluvuutta, joka synnyttäisi esimerkiksi oman teatteriryhmän.
- En ole jäämässä Helsinkiin, vaan suuntaan Savoon tai Ouluun, Marin suunnittelee valmistumisen jälkeistä elämäänsä. Tosin hän naurahtaa, että viiden vuoden kuluttua hän voi olla täysin helsinkiläistynyt ja jäämässä sinne. Ei voi vielä tietää.
Yksi asia kuitenkin on varma.
- Isän kanssa on puhuttu, että me teemme Pörsänmäen Sujon navettaan kesäteatteriprojektin jonakin kesänä, Topi Marin sanoo.
|
|
