| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
Terästä, pronssia, esineitä
Kirjaston näyttelytilassa on maaliskuun ajan esillä Sonkajärveltä lähtöisin olevan
Isojen ja pienten esineiden kokonaisuuksista on syntynyt rakennelmia, karun kauniita symbolisia sommitelmia, joiden äärellä on tärkeää pysähtyä.
- Kierrätys on minulle tärkeää monestakin syystä. Se on taloudellista eli materiaalia, johon varaa. Tietysti se on myös kannanotto ekologisten elämänarvojen puolesta. Taiteilijalla on näin mahdollisuus antaa mielipiteensä ja osallistua, Niilo Komulainen sanoo.
Yksi luonteva selitys kierrätysmateriaalin käytölle on myös se, että Komulaisen tausta on rakennus- ja purkualalla. Keikkaa hän tekee kuvataiteellisen työnsä ohella edelleenkin.
Komulaisen taiteessa on isoa ääntä ja vimmaa. Kookkaiden teräsveistosten ja -maalausten jäljessä on spontaania ekspressiivisyyttä, suoraan tunnetilasta syntynyttä purkausta.
Pientä ja somaakin Komulainen saa aikaan, kuten pikkuiset pronssiveistokset, jotka näyttävät syntyneen hauskasta mielikuvitusmaailmasta. Pieniä pronssiveistoksia taiteilijalta ostetaankin paljon.
- Kyllä työni usein muistoja joistakin tunnelmista ja hetkistä ovat. Luonto on hyvin lähellä myös, metsurinakin leipäänsä tienannut Komulainen toteaa.
Luonto on lähellä myös konkreettisesti työskennellessä. Niilo Komulaisella on nykyään sekä työhuone että koti Oulun Pikisaaren maisemissa.
- Työtila on todella hieno ja sen vuoksi viihdyn Oulussa.
Komulainen on syntynyt ja käynyt koulunsa Sonkajärvellä. Pois hän muutti vuonna 1986 ja toimi pitkään pääkaupunkiseudulla itsenäisenä rakennusalan yrittäjänä.
Päätös kuvataiteilijaksi ryhtymisestä syntyi myöhään.
- Kiinnostus kuvataiteeseen oli olemassa jo nuorena. Vasta 37-vuotiaana hakeuduin alan koulutukseen ja luovuin yrityksestäni.
Askel oli melkoinen ja kysyi rohkeuttakin.
- Alkuun mietin ryhtyisinkö itseoppineeksi taiteilijaksi, mutta halusin kuitenkin koulutusta. Opiskeluajoista tulikin tärkeä vaihe. Niinä aikoina pystyi keskittymään omaan kehitykseensä ja taiteentekoon täysillä. Toisin kuin nyt ammattitaiteilijana, Komulainen kertoo.
Taidekoulun antia ovat keskustelut opettajien ja toisten oppilaiden kanssa.
- Sanotaan, että taidetta ei voi opettaa, vain tekniikoita. Mutta kyllä taidekoulun koko yhteisöllä ja keskustelulla on paljon merkitystä.
Komulainen kävi ensin Limingan taidekoulun ja sen jälkeen vielä Satakunnan ammattikorkeakoulun Kankaanpään taidekoulun linjan. Taiteilijana Niilo Komulainen on työskennellyt päätoimisesti vuodesta 2004.
- Näyttelyitä on ollut alusta asti. Ilman näyttelytoimintaa kuvataiteilijaa ei oikein ole edes olemassa.
Tänäkin vuonna näyttelyitä on kaikkiaan viisi.
- Mukana on ensimmäinen ulkomaan näyttelyni, joka on Tukholmassa.
Komulaisen teoksia on myös ostettu jonkin verran, muun muassa Oulun taidemuseon kokoelmiin.
Yhteydet Sonkajärveen ovat pikkuhiljaa löystyneet, mutta kotikylällään Niilo Komulainen vierailee mielellään silloin tällöin.
Kirjaston maaliskuun loppuun asti esillä olevassa näyttelyssä on esillä niin uusimpia teoksia kuin varhaisimpiakin.
|
|
