| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Taikayö oli siellä ja täällä
Saara Närä, Sara-Eriikka Rytkönen ja Elina Rönkkö olivat Rutakon taikayössä ihmispatsaita.
- Missä ne juhlat ovat? kuuluu kysymys Sonkajärven kirjaston pihassa silloin, kun perjantai-ilta ei ole vielä pimennyt ja Rutakon taikayö on ottamassa vasta alkuvauhtiaan.
Ennakkotietojen mukaan juhlat ovat siellä ja täällä - pitkin Rutakon raittia, kirjastotalossa, ravintoloissa, kirkossa ja ulkonakin.
Vähän on kolea ilma ja telkkarissa Ruotsi-Suomi-maaottelu. Väkeä taitaa olla aikaisempaa vähemmän - tai sitten kaikki ovat hajaantuneet eri tahoille.
Nuoriso kuitenkin näkyy olevan liikenteessä, ehkä siksikin, että Kasper-kahvilassa on tiedossa bändien esiintymisiä.
Ja poistokirjojen ostajat! Sonkajärven kirjastolla on ollut tapana pistää poistokirjansa myyntiin kerran vuodessa, taikayönä. Nytkin näyttelysali on täynnä pöytiä, jotka notkuvat parhaat päivänsä nähneitä julkaisuja.
Kas, tuossahan on Sex Pistols -kokoelma cd:nä! Ja tuossa
- Täältä lähti jo heti alussa päivällä suuria muovikassillisia kirjoja, levyjä ja lehtiä. Moni tulee ulkopaikkakunniltakin etsimään klassikoita ja muuta kiinnostavaa, työhuoneestaan kirjastosalin puolelle pistäytynyt kulttuurisihteeri
Ensimmäistä kertaa taikayön kokeva tuore kirjastotoimenjohtaja
Kirjahässäkän jälkeen pitää lähteä katsomaan, mitä muuta tapahtuu. Kirpputorilla näkyy olevan tavaroiden lisäksi kaupan puutarhan tuotteita.
Musiikkia näkyisi olevan luvassa myöhemmin illalla useassakin ravintolassa ja kuppilassa. Yhden ravintolan edessä itse Vapauden patsas julistaa sanomaansa. Viileässä illassa paleleville kutsuvaa lämmintä valoa heijastuu myös kirkosta.
Olen maastoutunut Sonkajärven kotiseututalon viereiseen mustikkametsärinteeseen ja kuvaan katsomon takaa Paikkateatterin Eläintarinoita.
Katsomon väki nauraa, kun kameralla varustettu ihminen
Mutta mitäs valkoisia olentoja tuolla vilahtelee? Selvästikin ihmispatsaita, mutta tällä hetkellä liikkuvia.
Hetken kuluttua olen taas kirjaston pihassa ja siellä valkoiset hahmot ovat jähmettyneinä paikoilleen.
Keitäs te olette?
He ovat
- Mummo pyysi tekemään kolme valkonaamaista hahmoa, jotka herättäisivät kummastusta, Saara Närä selittää.
Tytöt livistivät pois Paikkateatterin esityksestä, koska veivät huomiota näytelmältä. Rutakon raitilla sen sijaan on vain hyvä, että ihmiset katsovat ja ihmettelevät.
- Tämä on mahtava homma. Pokka on pitänyt, Närä kertoo.
Ihmispatsaat suunnittelevat jatkotoimia. Heti, kun väki siirtyy kotiseututalolta kirjastoon kuuntelemaan Sonkajärven pelimanneja, he aikovat mennä vaivihkaa ihmisten viereen seisomaan.
Hyvä suunnitelma!
Kirjastotalon alakerrasta näkyy valoa.
Punoa voi luonnonmateriaaleista, mutta myös kierrätysmateriaaleista. Väätäinen on tuonut nähtäville omia töitään. Tapettirullan lopuista on syntynyt "pieni kontti" eli kaunis silmälasikotelo. Sanomalehdestäkin voi punoa kestäviä esineitä.
Kirjaston alapihalla on TaideSavotan kenkäinstallaatio. Huomio kiinnittyy sen vieressä olevaan kojuun, josta tulee muurinpohjaletun tuoksua. Sinne!
Lettu on syöty. Ilta ei ole vielä täysin pimennyt. Jääköön nyt tänä vuonna tulishow väliin ja bändit ja karaokelaulu.
Lienee viisainta suunnata kotiin.
|
|
