EmediateAd

Raimo Korhonen soitti vuorotta

A A
19.1.2012 09:00
Kuva: Riitta Kumpulainen, arkisto

Kitaristi Raimo Korhonen (vas.) soittaa tässä Toonika-orkesterin riveissä Iisalmen Kulttuurikeskuksessa vuonna 2006. Solistina on Mia Leivo ja koskettimissa Raimo Jokisalmi.

Pirjo Nenola

Kirkonsalmella lapsuudenkodissaan asuva kitaristi Raimo Korhonen tietää, mitä oli olla ravintolamuusikko 1960- ja 1970-luvuilla ja miten ravintolat muuttuivat 1980-luvun alkupuolella discoiksi.

Paikalliset veteraanimuusikot nimesivät alkuvuodesta Raimo Korhosen Ylä-Savon Veteraanimuusikoksi 2011. Aiemmin Veteraanimuusikoksi on nimetty Pertti Malinen, Lassi Korpihalla, Raimo Jokisalmi ja Risto Nissinen.

- Jos haluat opetella soittamaan, hommaa kunnon opettaja. On niin tuurin kauppaa, että itseopiskellessa lähdet oikealle raiteelle. Opettaja nopeuttaa prosessia, Korhonen neuvoo nuoria soittajia.

- Osta kerralla hyvä työkalu, on hänen toinen vinkkinsä.

Korhonen sanoo myös, että ammattimuusikon pitää pystyä soittamaan vaikka virsiä.

- Ihmiset tulevat keikalla pyytämään uskomattomia juttuja, Korhonen kertoo kokemuksesta.

Muistissaan hänellä on tuhansia kappaleita. Aikamoinen mappirivistö on myös hänen nuottikokoelmansa, jota hän on kerännyt 1960-luvulta lähtien.

Korhosen uran alkuaikoina ravintolamuusikot soittivat joka päivä paitsi tiettyinä juhlapyhinä. Sittemmin he saivat yhden vapaapäivän viikossa.

- Siihen aikaan olimme aina kuukauden tai kaksi kiinnitettynä yhteen paikkaan. Nythän ne soittavat pari iltaa, Korhonen vertailee.

Iisalmesta Kuopioon ammattimuusikoksi Raimo Korhonen siirtyi 1960-luvun puolivälissä ja soitti siellä legendaarisen Kalla-hotellin talon bändissä. Helsinkiläisen kvartetin mukaan hän lähti vuonna 1967 ja muutti samalla pääkaupunkiin asumaan.

Toisessakin helsinkiläisessä, Markku Harstelan yhtyeessä hän ehti soittaa ja toimia samalla yhtyekaveri Leo Luodon huoltajana, tämä kun oli tuolloin alaikäinen.

Yhtye soitti myös Ruotsissa, mutta kun Harstela halusi siirtyä soittamaan Tanskaan, Kohonen ja kaksi muuta muusikkoa erosivat yhtyeestä ja ottivat yhteyttä helsinkiläiseen Tom Hertellin ohjelmatoimistoon. Sieltä kysyttiin uuden bändin nimeä, ja koska miehet sattuivat olemaan tuolloin Kalmarissa, nimeksi tuli Kalmar Union.

- Pääsimme suoraan Adloriin, Korhonen sanoo paluusta Suomeen. Kalmar Union teki showta myös Malmsténien kanssa.

Kalmar Unionin samanniminen levy vuodelta 1973 oli pop-rockia. Ravintoloissa yhtye kuitenkin soitti päivän iskelmiä ja ikivihreitä.

Kalmar Unionin kuuluisimmassa kokoonpanossa rummuissa oli Kimmo Toivonen, kitarassa Raimo Korhonen, vokalistina ja basistina Leo Luoto ja koskettimissa ja taustalaulajana Seppo Närhi.

- Närhi ja Luoto olivat hyviä kundeja. Teki pahaa katsella, kun nuoret kyvyt olivat kapakkabändissä, Korhonen kertoo.

Korhonen tuuppi Luotoa ja Närheä soolouralle. Ohjelmatoimisto antoi sitten Koivistolaiset uuden Kalmar Unionin mukaan, koska silloin ABBA oli kova sana.

- Soitimme Koivistolaisten kanssa pari vuotta ja se toimi hyvin.

Korhonen siirtyi 1970- ja 1980-luvun vaihteessa diskijukkien työnjohtajaksi, kun ei enää halunnut jatkaa ravintolamuusikkona, ja päätyi sitten työnjohtajaksi projekteihin, joissa ravintoloita muutettiin discoiksi. Yksi ravintoloista oli Iisalmen Terävä, josta tuli Coconut Dance.

Sitä vaihetta Korhosen elämässä jatkui pari kolme vuotta, kunnes hän avovaimonsa yllykkeestä perusti Turkuun ravintolan.

- Kapakan pitäminen ei pitemmän päälle ole helppo homma. Myin sen sitten pois ja nyt harrastelen eläkkeellä, Iisalmeen 1990-luvun loppupuolelta palannut Korhonen sanoo.