EmediateAd

Prinsessa Ruususen unet eivät ole harhaa

A A
27.4.2011 10:02
Kuva: Anitta Oertel

Tuomari (Ella Eskelinen) kirjoitti Prinsessa Ruususen unet -näytelmässä kuningattaren vaatimuksesta lakeja lakien perään.

Anitta Oertel

Pielavesi-teatterin nuoret näyttelijät tuovat Prinsessa Ruususen unet -näytelmässään aikuisellekin tärkeän aiheen pohdittavaksi.

Valta ja sen käyttö sekä kansalaisten hyvinvointi ja toisaalta alamaisten hyödyntäminen ovat tämän päivän asioita yhtä lailla kuin ne olivat tapetilla kaksisataa vuotta sitten, kun Grimmin veljesten Dornröschen (1812) ensimmäistä kertaa ilmestyi.

Prinsessa Ruususen unet on vapaa mukaelma Prinsessa Ruususesta, ja sen on Pielavesi-teatterille käsikirjoittanut ja ohjannut Kari Kankaanranta. Ensi-ilta oli 17. huhtikuuta ja näytöksiä on vielä huomisen, 28. huhtikuuta, lisäksi toukokuussa kuusi.

Valtaa ja lakeja rakastava kuningatar (Sanna Jääskeläinen) on hallitsija, jolle ei riitä Teidän korkeutenne vaan hän vaatii alamaisiltaan kaikki mahdolliset laatusanat. Häntä puhutellaan monin eri lauseparein kuten, Teidän aurinkoisuutenne, Teidän ilonpilavuutenne ja Teidän monumentaalisuutenne.

Ihme, että näyttelijöiden sanat eivät mene yhtään kertaa solmuun. Kaiken kaikkiaan vuorosanat olivat kiirastorstain näytökseen hyvin harjoiteltu ja artikulaatio muutenkin selvää ja sujuvaa.

Pelin henki tulee näytelmässä aika selvästi esille, ja kuningattaren lisäksi yhteiskunnassa esiintyvät hahmot kuten Ruusunen (Tytti Jääskeläinen), Pahatar (Julia Huhtala), Valotar (Annika Jääskeläinen), Sädetär (Henna Rönkä), tuomari (Ella Eskelinen), vanhempi vartija, prinssi Boatheáiki, kauppias ja hovihankkija (Lauri Qvick), prinssi Mannanáiki, nuorempi vartija (Jaakko Janatuinen), Haltiakummi-jolla-ei-ole-nimeä eli Oputar eli Uniopas (Sara Huhtala), timpuri, arkkitehti (Meri-Tuuli Lappalainen) ja peltotyöläinen, puutarhuri (Otto Qvick) kertovat jo itsessäänkin paljon.

Kun muut roolihenkilöt olivat pukeutuneet entisajan vaatteisiin, edusti Pahatar moderneine vaatteineen ja asusteineen tehokkuutta ja nopeutta korostavaa ihmistä. Toisaalta uniosiossa Pahatar kehotti valtiatarta hallitsemaan rennosti ja huumorintajuisesti. Uneen siirtyminen tapahtui mielestäni hieman liian hämärästi. Mutta ehkä lapset ymmärsivät senkin luontevammin kuin aikuinen, joka analysoi liikaa.

Katsomossa istuvien lasten suusta kuului väliajalla kommentteja kuten "Pahatar on paha" tai "Pahatar ei ole paha" ja "voi kuinka tyhmä".

Näytelmä on koko perheen näytelmä ja siellä viihtyi. Näyttelijät tekivät hyvää työtä. Itselleni nousi erityisesti esiin puutarhuria loistavasti näytellyt Otto Qvick, sillä hän oli suorituksessa niin täydellisesti läsnä.

Väliajalla toiminut kahvila ruusukoristeineen ja erinomaisine palveluineen lisäsi näytelmän jättämää hyvää tunnelmaa entisestään.