EmediateAd

Pikku-Kaisu tuli Lapinlahdelle

A A
30.7.2010 12:02
Kuva: Pirjo Nenola

Eila Metsäpelto vierellään puolisonsa Aapo Metsäpelto kertoi Pikku-Kaisun vaiheista.

Pirjo Nenola

Ihastuttava pieni tyttö seisoo keskellä Lapinlahden taidemuseon näyttelytilaa. Ehkä hän on hieman pitkästynyt ja ihmeissään, mutta samalla vilpittömän aito.

Tyttö on Pikku-Kaisu, vastikään Taidevalimo Kurantissa Eemil Halosen (1875-1950) vuonna 1911 valmistuneesta kipsiversiosta pronssiin valettu veistos, joka on nyt lahjoitettu Halosten Museosäätiölle. Pikku-Kaisun mallina on ollut Kaisu Halonen (s. 1906). Hänen äitinsä Aini oli Eemil Halosen serkku.

Kaisun tytär Eila Metsäpelto kertoi, että Kaisu oli mallina ollessaan neljävuotias. Veistos on tehty 1,5-kertaiseksi malliin verraten.

- Vartalon suhteita veistokseen siirrettäessä käytetyt saksimaiset mittalaitteet tuntuivat kylmiltä ja ilkeiltä pienen mielestä, Metsäpelto kertasi äitinsä muistoja.

Kun olo Linnasalmen kamarissa kävi raskaaksi, pieni malli karkasi pöydän alle tupaan. Eemil Halonen oli tyynesti tullut, ottanut Kaisua kädestä ja sanonut: "Tulepas taas Kaisu, jatketaan".

Metsäpelto totesi, että niin työ saatiin ensin saveen ja muotin jälkeen kipsiin.

Kaisu Halonen varttui 14-vuotiaaksi asti Lapinlahdella ja sai sitten paikan Eemil Halosen sisaren Anna Halosen kutomossa Kouvolassa. Siellä hän tapasi tulevan puolisonsa, iittiläisien maanviljelijän Siivo Salmisen.

Eemil Halosen kuoltua hänen leskensä Alli lähetti kipsisen Pikku-Kaisu -veistoksen kutterinpurulla täytetyssä puulaatikossa Iittiin Kaisulle itselleen. Hänen kuolemansa jälkeen kipsin sai vanhin tytär Eila.

Metsäpelto kertoi, että mallin kuultiin silloin tällöin sanovan veistoksen kohdalla kulkiessaan: "Kyllähän tuo oikeastaan Lapinlahdelle kuuluisi".

- Nuo sanat jäivät korvaani ja toki on myös huoli ollut veistoksen säilymisestä ehjänä. Haaveena on ollut valattaa teos pronssiin.

Vuonna 2008 Eila Metsäpelto päätti puolisonsa Aapon kanssa ryhtyä valattamaan teosta. Oikeudenomistaja Anneli Kaukiselta tuli lupa toimia halutulla tavalla.

Metsäpellon tietojen mukaan Pikku-Kaisu ei ole ollut esillä missään näyttelyissä. Nyt se on esillä Lapinlahden taidemuseossa Antti Halosen tuotantoa esittelevän taidenäyttelyn yhteydessä.

Lapinlahden taidemuseon ma. museonjohtaja Kiira Miesmaa totesi Pikku-Kaisun olevan veistoksen, joka laittaa katsojan pohtimaan, mitä lapsiaiheiset veistokset kertovat.

Taiteilija on kuvannut mallia, mutta myös mielikuvaa lapsuudesta. Lisäksi lapsi on vertauskuva viattomuudesta.

Halosten Museosäätiön hallituksen puheenjohtaja Tatu Ollikainen kertoi tuntevansa suurta kiitollisuutta saadusta lahjoituksesta, mutta myös suurta vastuuta. Hän on huomannut, että taiteen kentällä ollaan tekemisissä pitkien aikajänteiden ketjussa.

- Vastuu kohdistuu tuleviin sukupolviin. Olemmeko hoitaneet tehtävämme säilyttäen merkittävää taidetta, Ollikainen pohti.

Taidevalimo Kurantin puolesta valuprosessista kertoi taidevalaja ja taiteilija Kirsi Siponen.

- Pikku-Kaisu oli haasteellinen työ, onhan se lähes 100 vuotta vanha ja siksi hauras.

- Oli kunnia olla tekemässä tätä, koska tämä on historiallinen, vanha työ ja koska lapsiaihe on minulle itsellenikin rakas, Siponen sanoi.