EmediateAd

Pielavesi-Teatteri tuo Heinämäen teatteritaloon kaksi ensi-iltaa

A A
30.3.2011 10:02
Kuva: Pirjo Nenola

Punahukan Katja (Tarja Jääskeläinen, vas.), Elina (Saara Koskinen), pastori Martti (Tapio Matilainen) ja Kaarina (Irja Partanen) koomisissa ihmissuhdekiemuroissa.

Pirjo Nenola

Kari Hotakaisen näytelmä Punahukka on määritelty joskus riivatuksi komediaksi uskosta. Pielavesi-Teatteri tuo Punahukan ensi-iltaan Heinämäen teatteritalon näyttämölle perjantaina 1.4.

Ohjaajana on Kari Kankaanranta.

Punahukassa huumori ja ironia yhdistyvät vakaviin teemoihin. Kankaanranta toteaa, että häntä siinä viehätti kaksi isoa asiaa: Hotakaisen raikas kielenkäyttö, jossa repliikkien alta saattoi lähteä etsimään syvyyksiä, ja ajankohtaisuus.

Kankaanranta toteaa, että Suomessa on vielä paljon purkamattomia traumoja Neuvostoliiton suhteen. Näytelmän juoni kulkee sekä uskon tai sen kadottamisen että Suomen ja Venäjän välisten suhteiden ympärillä, mutta pohjimmiltaan näytelmässä on kysymys omastatunnosta ja moraalista.

- Rakennamme omantunnon ympärille oman maailmamme, Kankaanranta pohtii.

- Tämä on siinäkin mielessä hyvä näytelmä, että jokaisella roolihenkilöllä on oma lehmä ojassa, ohjaaja kuittaa.

Näytelmässä arvot törmäävät yhteen. Tapahtumat alkavat, kun konduktööri ja osa-aikainen salakuljettaja Pekka (Timo Lappalainen) näkee Suomen ja Venäjän rajalla oudon valoilmiön, tulee uskoon ja päättää alkaa elää kuin kunnon kristitty. Pekalla on salakuljetukseen sotkeutunut veli Seppo (Janne Kumpulainen) ja yllättäen myös venäläinen sisarpuoli Katja (Tarja Jääskeläinen), jonka kanssa tulee erimielisyyttä yhteisen isän perintörahoista. Pekan äiti Helmi (Eila Katainen) on toipumassa ohitusleikkauksesta ja yrittää pitää molemmat poikansa ruodussa.

Pekka on adoptoimassa lasta temperamenttisen vaimonsa Elinan (Saara Koskinen) kanssa, ja Pekan uskoontulo sekoittaa tämänkin kuvion. Pekan ja Elinan adoptioneuvoja Kaarina (Irja Partanen) on eronnut pappismiehestään Martista (Tapio Matilainen), joka kirjaimellisesti painiskelee Pekan kanssa uskon ja epäuskon kysymyksistä.

- Tämä on paljontikin arvonäytelmä, Kankaanranta sanoo. Asiana ei niinkään ole uskon löytäminen ja menettämien, vaan elämän perustan pohtiminen.

- Tekstissä on ohjaajalle paljon teemoja ja on valintakysymys, mitä niistä lähtee korostamaan, hän kertoo.

Hän mainitsee pelänneensä, onko Punahukka liian helsinkiläinen näytelmä, mutta tulleensa siihen tulokseen, että se on suomalainen näytelmä. Asia puhuttelee yhtä hyvin Heinämäen teatteritalossa kuin KOMissa, jossa se sai kantaesityksensä vuonna 2005.

- Tästä ryhmästä henkii olo, että näyttelijät tietävät, että tukipilari on vieressä, Kankaanranta mainitsee siteerattuaan sitä ennen Sinikka Sokkaa, joka on todennut, että näyttelijän ensisijainen tehtävä on pelastaa se kaveri vieressä,e i tuoda itseään esille.

Ensikertalaisena näyttämöllä on Katjaa esittävä Tarja Jääskeläinen, joka päätyi Punahukkaan tullessaan hakemaan tytärtään Tyttiä, joka näyttelee lastennäytelmässä Prisessa Ruususen unet Prisessa Ruususta. Senkin ohjaa Kari Kankaanranta ja se tulee ensi-ilaansa huhtikuun puolivälissä Heinämäen teatteritalossa.

- Punahukka oli minulla jo mietittynä, mutta koska siinä ei ole lapsille ja nuorille rooleja, tarjosin toiseksi näytelmäksi Prinsessa Ruususen unia ja niin saatiin kaikki työllistettyä, Kankaanranta kertoo. Ensimmäisen version siitä hän on ohjannut kesäteatterissa vuonna 2004.

Mukana on osittain samoja näyttelijöitä kuin Pielavesi-Teatterin Pikku PIetarin piahssa.

- Nimesin näytelmän Prinsessa Ruususen uniksi, etteivät perustarinaa odottavat pety, ohjaaja perustelee.

Prinsessa Ruususen unissa prinsessa on eristetty ja ylisuojeltu tyttö, joka saa mahdollisuuden kasvamiseen. Tässä tarinassa ei ole mustavalkoista hyvää ja pahaa. Pahattar edustaa tehokkuusajattelua, Ruususen äiti taas haluaa pidättäytyä vanhassa.

- Tietyllä tavalla molemmat menettävät suhteellisuudentajunsa siitä, miten tavallinen kansa elää, ohjaaja miettii.