EmediateAd

Pelimannin penkillä on vireässä musiikkipitäjässä moni soitellut

A A
15.7.2010 12:02
Kuva: ANNI NIEMINEN

Raimo Jokisalmen kirjoittaman Soita Pelimanni! -kirjan julkistaminen kuului Kiuruveden Iskelmäniittyjen helteisten avajaisten ohjelmaan.

Tarja Tikkanen

Iskelmäniittyjen avajaisissa julkaistiin Raimo Jokisalmen kirjoittama Soita pelimanni! -kirja, joka tallentaa huiman määrän henkilökuvia, tapahtumia ja tarinoita kiuruvetisestä musiikkiperinteestä.

Kuten tekijä itsekin toteaa: Esitetty musiikki häviää taivaan tuuliin ja jää mieliin vain muistikuvina. Kirjassa muistikuvat ovat nyt ensimmäistä kertaa tallessa.

Tutkimustyönsä edetessä Jokisalmi sai todeta, että Kiuruvesi on aina ollut vireä musiikkipitäjä. Kevyt musiikki on kaikunut kylillä ja taloissa.

- Alussa olivat kenttä-, nurkka- ja siltatanssit ja sitten rakennettiin lavoja. Pelimanneja riitti soittajiksi joka kylällä, Jokisalmi kertoo.

Nurkkatanssien pystyyn saamiseksi riitti 1900-luvun alkupuolella yksi soittaja ja soittimeksi vaikka kampa ja pala voipaperia.

Vaikkeivät vielä 1960-luvullakaan vanhemmat mielellään nuorten soittoharrastuksia tukeneet, ei nuorempaa polvea hillinnyt mikään.

- Kitaroita ja rumpuja on tehty itse, on soitettu hanuria nurinpäin ja jopa kahdesta miehin.

Tanssiorkesterit tulivat Kiuruvedelle sotien jälkeen. Ensimmäisen niistä kokosi Martti Lappi vuonna 1946. Sen jälkeen tulivat Kiurun Pojat, Kiuru Boys, Klaus Kankaan, Valio Linnansaaren, Esa Kaikkosen ja muiden yhtyeet.

- Yhtyetarjonta oli suurimmillaan 1960-luvulla. Kiuruvedeltä lähti keikoille lähes kymmenkunta kokoonpanoa, Raimo Jokisalmi kertaa.

Musiikkielämä vilkastui entisestään ja Osuusliike Elon avattua pitäjän ensimmäisen ravintolan vuonna 1966 alkoi ravintolamuusikkojen aika.

Ravintolamuusikkojen ammattikunta alkaa Jokisalmen mukaan tanssiravintoloiden kuihduttua olla ohi. Kokoonpanot ovat pienentyneet ja tansseissa soittaa enää yhden tai kahden miehen orkestereita.

Raimo Jokisalmi jatkoi loppuun jo 1990-luvulla Jukka Pennasen alulle panemaa tallennusurakkaa. Pennasen ajan veivät muut kiireet ja Jokisalmi tarttui työhön. Pennanen antoi Jokisalmelle vapaat kädet viedä tehtävä loppuun.

Jokisalmen lähes parisataasivuinen teos on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, faktaa ja hauskoja juttuja - mukavan leppoisaan tyyliin kirjoitettuina. Hänelle on itselleenkin kertynyt aimo annokset muistoja omalta muusikon uraltaan. Muistikuvia löytyy jo 1960-luvun alkuvuosilta. Niinpä kirja onkin mukaansatempaava luettavaa aitoine kuvauksineen.