| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Pärnäs-festivaaleilla puhuttiin kotiseudusta
Vilho Pärnänen on tehnyt elokuvia mm. vanhoista työtavoista. Kolme niistä nähtiin ensimmäisillä Pärnäs-festivaaleilla sunnuntaina.
- Koska ihminen ei välttämättä enää elä samoilla paikoilla koko ikäänsä, mihin ihminen kuuluu ja mikä on kotiseutu? kyseli toimittaja
Uudenlainen kotiseutufestivaali sisälsi neljä
Sormunen totesi, että perinteet ja alueellinen joukkotiedotus lisäävät alueellista identiteettiä. Tärkeää on perinteen ja muistojen välittäminen.
- Ei minulle kukaan välitä muistoja Lapinlahdesta, kuopiolaissyntyinen Sormunen konkretisoi.
Leevi Rinne totesi, että vaikka hän on ikänsä asunut Lapinlahdella, hän ei tunne itseään savolaiseksi. Karjalaisvanhempien poika kävi syntymässä Lapualla Keisalan talossa, joka on painijatalo. Vuoden vanhana hän tuli Lapinlahdelle. Naapureina oli Karjalasta muuttaneita, jotka sielläkin olivat olleet perheen naapureita.
Toissa kesänä Rinne seisoi isänsä kotipaikalla rajantakaisessa Karjalassa.
- Tämä ei voi olla totta, että minä olen täällä, Rinne kertoi ajatelleensa.
- Ei sitä tunnetta voi toiselle selittää. Se on sama kuin sanonnassa: "Nähdä Napoli ja kuolla."
Karjalaiset juuret on myös nurmeslaisella Risto Salmelalla, joka muutti Lapinlahdelle Joensuun yliopisto-opintojen jälkeen 12 vuotta sitten.
Karjalaiset juuret alkoivat kiinnostaa häntä.
- Lapinlahtelainen identiteetti on voimistunut. Huomaan olevani lapinlahtelainen, en siis savolainen.
Salmela sanoi olevansa kotonaan Lapinlahdella, mutta hänen rajakarjalainen identiteettinsä on myös voimistunut. Kotipaikka on hänelle pään sisäinen asia. Hän on nyt ortodoksi ja hänen äidinkielensä on nyt virallisesti karjalan kieli.
Anneli Valta-Lisitsin kertoi eläneensä suurimman osan elämästään Kiukonmäellä Mattilan tuvassa. Hän näki lapinlahtelaisuuden suvaitsevaisuutena, ja sen Rinne ja Salmela vahvistivat.
Valta-Lisitsin arveli, että kun viitostie ja rautatie ovat iän kaiken tuoneet Lapinlahdelle ihmisiä muualta, heihin on totuttu. Kansan- ja korkeakulttuuria on osattu arvostaa eivätkä erilaiset ihmiset ole herättäneet intohimoja.
Valta-Lisitsin sanoi, että vanhemmilla on ollut Savossa tapa sanoa lapsilleen, että parempi elämä löytyy muualta. Hän on omille lapsilleen sanonut, että etsikää semmoinen ammatti, että voitte Savossa elää ja tehdä elämäntyönne.
Savon murretta puhunut Valta-Lisitsin käänsi puheensa yleiskieleen, kun kysyi Alankomaista Lapinlahdelle muuttaneelta Willem van Zantvoortilta, onko tämä viiden ja puolen vuoden aikana löytänyt ystäviä Lapinlahdelta.
Kuulemma on, vaikka häntä aluksi ihmetytti, miksi ihmiset eivät vastanneet hänen tervehdykseensä, Suomessa kun tuntemattomia vastaantulijoita ei tervehditä toisin kuin Alankomaissa tehdään. Naaprurit sanoivat hänelle päivää ensimmäisen kerran puolen vuoden kuluttua muutosta.
- Minun sydämeni on perhe, ja koti on siellä, missä perhe on, van Zantvoort sanoi.
Festivaalin järjestivät Lapinlahden elokuvakerho, Lapinlahden Karjalaiset, Lapinlahden kansainvälinen klubi, Lapinlahden Venäjä-seura, Lapinlahti-seura ja MTK-Lapinlahti.
|
|
