EmediateAd

Lailan tie on taiteilijan tie

A A
31.10.2011 9:01 (Päivitetty 31.10.2011 9:01)
Kuva: Jussi Rönkkö

Laila (Johanna Remes) saa tukea laulajanuralleen äidiltään ja isältään (Maija-Liisa Juntunen, Eero Ylönen).

Pirjo Nenola

Laila Kinnunen oli oman aikansa suunnannäyttäjä, ihailtu iskelmätähti, jonka kampauksia ja pukuja jäljiteltiin. IN-teatteri on toteuttanut Olvi-Oluthalliin Seppo Parkkisen käsikirjoittaman Laila-musiikkinäytelmän.

Parkkisen tapa lähestyä Laila Kinnusta samaan tapaan kuin "This is Your Life"- eli "Tämä on elämäsi"-tv-ohjelmissa tehtiin, on lähtökohtaisesti toimiva. Vanheneva Laila saa katsella taaksepäin elämänsä käännekohtiin 1950- ja 1960-luvuilla. Sotalapsiaikaakin sivutaan.

Lailan tarina kiinnostaa muitakin kuin hänen aikalaisiaan, onhan siinä samoja piirteitä kuin monen muun omalla alallaan huippulahjakkaan, mutta elämänhallinnassaan epävarman ihmisen elämänkulussa.

Ohjaaja Tarja-Liisa Qvintus on tavoitellut näytelmään rentoa toteutusta, jossa kepeän pinnan alla kuplii vakavia pohjavirtoja. Tulee vaikutelma, ettei Qvintus ole osannut päättää, kertoisiko Lailan tarinan komediana vai vakavana näytelmänä. Välillä näytelmä jää junnamaan paikalleen. Sivutoimintoja on liikaa, samoin kikkailua, alleviivausta ja vitsien toistamista.

Lailan tarinan rinnalla näytelmässä seurataan kahden muun naisen elämää. Naiset tuntuvat edustavan vaihtoehtoja, joita Lailalla olisi elämässään ollut.

Lailan ystävä Pirkko edustaa etsijää, joka muuttaa ulkomaille ja lähtee mukaan kaikkiin uusiin muoti-ilmiöihin, tv-studiolta tuttu Salli taas valitsee taiteilijuuden sijasta tavallisen elämän. Laila tietää, että hänen pitää valita taiteilijan tie, mutta silti hän on eksyksissä.

Miehistä ei ole hänelle henkisiksi tukijoiksi, koska hänellä on taipumusta ihastua omistaviin, mustasukkaisiin ja väkivaltaisiin komistuksiin.

Parkkinen on kirjoittanut näytelmään Lailan elämää selittääkseen myös Lailalle läheiset äidin ja isän, Ruotsissa sotalapsena laulamisen riemun löytäneen pienen Lauran, ihailijajoukon sekä lehdistön, radion ja alkuaikojen television edustajat.

Marilyn Monroen kuolema on näytelmässä näyttävästi mukana. Tuntuu kuin siihen hetkeen päättyisi Lailan nousu ja hänestä sammuisi jotakin - sittenkin niin, vaikka hänen ihanteensa on Ella Fitzgerald.

Johanna Remes on ihailtavan hyvä Laila. Hän näyttää esikuvaltaan ja laulaa hyvin. Orkesteri - Lassi ja Maarit Korpihalla, Keijo Leppänen ja Jussi Kettunen - on kovassa vedossa. Remeksen laulaessa tunnelma on kuin karaokebaarissa - Lailan laulujen ihailijoiden on vaikea olla laulamatta mukana.

Lilli Härmä-Leinosen Marilyn-poseeraukset ovat hämmentävän aitoja. Eira Randelinin Sallissa on graniitinlujaa sisäistä arvokkuutta. Anni Juntunen hakee Pirkkoon ikuisen etsijän lepattavaa liekkiä.

Sotalapsi Lauran roolissa Lailassa on kaksoismiehitys. Ensi-illassa Elina Madetoja tulkitsi Lauraa vahvasti. Toisena Laurana on Saara Kärkkäinen.

Lailan miehiä näyttelevät Janne Kumpulainen ja Aki Kauppinen. Vanhempien roolissa ovat Maija-Liisa Juntunen ja Eero Ylönen. Muissa rooleissa ovat Kyösti Marin, Hans Åkerlund, Harri Husso, Sanna Husso, Juha-Pekka Lappalainen ja Marja-Liisa Tullinen.

Viimeisenä näytelmästä jää mieleen soimaan ihana Tanssilaulu. Laila Kinnusesta teki tulkitsijana ainutlaatuisen se, että hän lauloi ikään kuin kuiskaten salaisuuksia yksittäiselle kuulijalle. Lailan ääni tuli iholle.