| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kuvataidetta aiheesta, joka on monelle tabu
Jaakko Heikkinen esittelee installaatiotaan Perverssin intensiivi, johon hän on tehnyt lisää keraamisia hahmoja.
- Tämä kokonaisuus syntyi muutamassa viikossa, inspiroituneessa tilassa, kuvataiteilija
- Kun teen töitä näyttelyyn, minulla on mieletön keskittyminen, ja unohdan kaiken muun.
Heikkisen töitä oli mukana Lapinlahden taidemuseossa juuri päättyneessä yhteisnäyttelyssä, mutta Sonkajärven kokonaisuus on hieman erilainen. Yksi jo Lapinlahdella nähdyistä töistä on installaatio Perverssin intensiivi, johon hän on tehnyt lisää savihahmoja ja muunnellut sitä muutenkin.
Teoksen aiheena on eriarvoistuminen. Tikkailta tipahdellaan alaspäin.
Heikkinen tekee akvarelleja ja tussipiirroksia siitä Suomesta, joka mielellään halutaan pitää poissa silmistä ja mielestä, koska sen huomioon ottamisesta tulee ehkäpä paha mieli ja huono omatunto. Aihe on tabu.
- En tee sosiaalipornoa, koska elän näiden ihmisten kanssa, joita pidetään toisarvoisina. Minä kuitenkin näen heissä oikeita arvoja, Heikkinen selittää ja jatkaa, että yleensä nykyään nähdään vain oma napa ja itsekkyydestä on tullut hyve.
- Silloin jo näki, että Suomeen tulee Jenkkien meininki ja luokkayhteiskunta, Heikkinen kommentoi aikaa, jolloin alkoi tehdä kuvia marginaali-ihmisistä.
- Ainoa asia, jonka voin tehdä, on tehdä kuvia ja tuoda nämä ihmiset näkyviksi.
- Raha kyllä kelpaisi minullekin. Jos tauluja menisi kaupaksi, se olisi mukavaa, Heikkinen sanoo.
- Välillä tulee epätoivon hetkiä, kun tulot ovat epäsäännöllisiä. Boheemielämä on kuluttavaa ja rasittavaa, mutta sitä eläen näen elämää, jota kuvaan. Kyseenalaistaisin varmaankin enemmän tekemistä, jos eläisin turvattua elämää.
Heikkinen sanoo tekevänsä perinteikkäästi, mutta kuvaavansa nykyhetkeä. Hän värittää realismia.
Sonkajärven näyttelyssä Heikkiseltä on kahdenlaisia töitä. Mustavalkoiset tussityöt hän on tehnyt hyvin nopeasti ja työskentelytavalleen poikkeavasti ilman itsekritiikkiä. Toisia töitä hän taas on työstänyt jopa liiankin tarkkaan.
- Joskus ei osaa lopettaa. Lopettaminen on vaikeinta, Heikkinen selittää.
Heikkinen kertoo pyrkivänsä samanlaiseen niukkuuteen kuin vaikkapa
Nykyisin Limingassa asuva Heikkinen asui aikaisemmin ensin Sonkajärvellä ja sitten Iisalmessa. Oulun lähistölle hän muutti vuonna 2009.
Hän kokee uuden kotipaikkansa taiteilijan kannalta hyväksi. Oulu taidemuseoineen on lähellä ja Limingan taidekoulu tuo vireyttä. Taidekoulussa Heikkinen käy myös silloin tällöin opettamassa.
- Perustimme vuosi sitten Ars Liminka -yhdistyksen.
Heikkisen taide kiinnostaa ja hänellä on paljon näyttelyitä. Seuraava näyttely hänellä on Titanik-galleriassa Turussa.
Yksinäisyys on yksi kuvataiteilijoiden ongelmista. Heikkinen kertoo olleensa viime syksynä Turussa Suomen Kulttuurirahaston tuella muotokuvakurssilla, jossa tapasi kollegoita.
- Se oli terapeuttista ja mukavaa. Sain perspektiiviä tekemiseen.
Huhtikuussa 2011 hän oli kutsuttuna taiteilijana Wienissä FIRMA-projektin LOVE-taidetilaan. Kuraattorit
|
|
