12.3.2010 11:02
Kuva: Pirjo Nenola
Asko Hietomaa: Metsän valoja (osa sarjasta).
Kuva: Pirjo Nenola
Pirjo Nenola
Iisalmen kameraseuralaisten vuoden 2010 näyttelyn Iisalmen Kulttuurikeskuksen alakerrassa avaa upeasti Asko Hietomaan sarja Metsän valoja. Sarja sisältää näyttelyn ainoat kuvat, joissa kuvaaja todella on paneutunut valon kuvaamiseen - siitä huolimatta, että monessa kuvassa on hyödynnetty vastavaloa, sivuvaloa, heijastuksia, auringon nousua tai laskua tai keinovaloa. Hietomaa on keskittynyt valoon, muissa kuvissa fokus on figuurissa, värissä tai tunnelman välittämisessä.
Minttu Koposen Este on hauska manipuloitu kuva, josta käy ilmi liike liikkeeltä, miten ratsukko ylittää esteen. Ansku Kauppisen Persona taas kertoo, miten ratsukko epäonnistuu esteen ylityksessä.
Lajikuviakin voi tehdä monella tavalla. Maarit Rönkön Oikeaa Asennetta -niminen kuva lokista on humoristinen ja aikaamme kuvaava. Jussi Rönkön Helmipöllö todentaa, miksi professorit mielletään usein pöllöiksi.
Ilkka Niskasen lajikuvat linnuista ovat kauniita ja kuvatuille lajeille ominaisia. Selkälokki liitää ja Kotka hyökkää saaliinsa kimppuun voittamattoman oloisena. Nousuun tekee saalistamisesta uljasta.
Kalevi Asikaisen Kuukkeli ja Merimetso ovat lähes liikuttavia, koska kohteet näyttävät niin vilpittömiltä.
Niilo Pirisen Korppi usva-aamussa on goottihenkinen ja tuo elävästi mieleen Edgar Allan Poen Korppi-runoelman.
Tietyillä paikoilla paljon kuvaavat alkavat tuntea kohteensa ja antavat niille nimiä. Luonto tavallaan inhimillistyy. Pertti Erosen kuva Kuhmo Julia esittelee silhuetteina linnun ja puut. Jaki-kuva puolestaan on kuva karhusta sivuvalossa. Usvametsän neito -kuvassa karhunaaras kulkee korpilammen rannalla.
Tommi Rothin Kesäaamun hirvi- ja Jussi Rönkön Eeki-ahman katse hätkähdyttävät suoralla katseellaan. Eläimet tietenkin katsovat kameraan, jonka ääntä ovat kuulleet, mutta katsojasta näyttää kuin ne katsoisivat suoraan silmiin.
Väreillä voi leikitellä myös valokuvassa. Markku Hyvönen on Sinisessä pyörteessä hyödyntänyt illan sinistä hetkeä. Asikaisen Revontulet tuovat katsojan eteen mintunvihreän - ja tietenkin harvinaisen luonnoilmiön.
Kauppisen Talo ja Asikaisen Kesäpäivä ovat rinnakkain aseteltuna kiehtova kuvapari. Niiden aihe on arkinen, mutta kumpikin kuvaaja on saanut kohteestaan irti tavallista enemmän optiikalla leikitellessään. Molemmissa myös kuvan vuodenaika tulee jotenkin erityisesti katsojaa lähelle.
Matkailukohteista on löytynyt turistikuvia enemmän. Rothin Moskovan yllä -kuva nostaa esille kuumailmapallon. Pentti Koppisen Valoa kylässä on kuva, joka tuntuu katsojasta kotoisalta parista talosta näkyvän lämpimän valon takia, vaikka kylä muuten on outo erilaisuudessaan.
Turisti näkee myös sellaista, mitä asukas ei näe. Hyvönen on kuvannut Maisemaan kauniisti sinertävän vuoren, joka varmaankin lähistöllä asuvista näyttää ihan tavalliselta. Jussi Rönkkö on huomannut seinään kiinnitetyn peilin ja ottanut Peilikuvan. Rothin Linna nostaa esille ikäänkuin lasten satukirjan kasvot linnan julkisivusta.
Asikainen on paneutunut suomalaiseen maisemaan turistin näkökulmasta Laavulla-kuvassaan. Jari Intosen Pallas 1-3 nostaa Lapissa matkaileville tutuista maisemista tiettyjä pointteja.
Luonnosta löytää kiehtovia yksityiskohtia, kun vain hoksaa katsoa. Seija Pesonen, Pirinen, Roth, Koppinen ja Hyvönen kertovat, miten vesi ja jää luovat omaa taidettaan.
Pirisen Neidonkenkä on rokokoota, Ilpo Rytkösen Puolukan kellot barokkia.
Koppisen matkakuvat ovat puhuttelevia. Esimerkiksi Kangastus-kuvassa yhdistyvät ällistyttävästi aavikko ja vesistö, jossa mies liikkuu veneellä.
Koposen Londoneye yhdistelee jännittävästi turistinähtävyyden rakenteita taustalla näkyvään pilvimuodostelmaan. Rytkösen Puolipilvistä-kuvassa pilvet tulevat melkein syliin.
