| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kangas oli turvallinen kyläyhteisö
- Asuin Kankaalla vuosina 1943-1956. Koko maailmani rakentui Oikokadun varrelle ja sen ympäristöön, alapuoliseen metsään ja niittyihin, kertoo
Hän muistaa, että liikennettä kadulla oli vähän, pääasiassa hevoskärryjä, talvisin rekiä. Kankaalla oli kaksi autoa:
- Laihot asuivat Hipin yläkerrassa. Hullu Jussi, joka käytti voimasanoja, Lindmanin renki, ajeli kolikkokärryillään meidän ohi, sitä kärryä piti pelätä. Jussi oli partainen, pureksi mälliä ja sylki valui suupielistä kellertävän partaan.
- Oikokatua mentiin kouluun. Böökin jälkeen Sääskin Tinni Partasen Kaisan talossa, Tuppuraisen Veke, joka oli onkikaverini, vastapäätä Partasen Tane ja Vekku-koira, Kukkoset, Ryhäs-Ana vastapäätä ja vieressä Hukkaset, johon muuttivat Koposet, Marjatta oli siskoni Kileskin hyvä kaveri.
- Tie kulki Korpihallan, Pakarisen Eeron, taiteilija Riihivaaran ohi ja tultiin Jooseppi Hiltusen vankituvalle, Tuovinen kertoo.
- Matilaisen perhe asui Kankaankadun varrella, Männistön Allin kaupan vieressä. Kankaankatu oli talvisin lasten suosiossa. Perolan mäeltä tunnelille asti oli loistava potkuri- ja kelkkamäki, koska autoliikenne oli olematon.
- Karjalankatu oli kotikatuni. Hiekkahauta oli se paikka, joka jollakin tavalla yhdisti meidät kaupungin pojat Kankaan poikiin, vaikka pelit ja leikit, urheilutkin pikkupoikavaiheessa käytiin lähes pelkästään oman puolen kavereiden kanssa, muistelee kaupungin puolen poika
- Onneksi emme sotineet maalaiskuntalaisten kanssa, vaikka silloin käytiinkin aika ajoin aika rajuja "kylätappeluita".
Hartikainen sanoo, että intiaanileikkejä toki Hiekkurissa käytiin, koska sen pohjalla oli aika mukavia pusikoita ja jossakin vaiheessa Matti J. Pulkan rakennusliikkeen varastoja.
- Myös kasarmin metsässä, tai parantolan metsässä, kumpaakin nimitystä käytimme, oli hyvä kiipeillä puissa ja kehitellä sopivia pelejä. Tosin kasarmin alueen ympärillä oli vielä 50-luvulla piikkilanka-aita, mutta eihän se mikään este ollut metsään menolle.
Marjatta Tuppurainen muistaa Kankaan kylän turvallisena kyläyhteisönä.
- Kesät tuntuivat lämpimiltä ja Kangas oli vielä maaseutumainen. Muistuu mieleen meidän alapuolella olevat Lindmannin niityt ja Kastarisen haka. Ojanvarresta poimin mesimarjoja, radan lähellä mansikoita ja vadelmia aivan tonttimme alapuolelta nykyisten tornitalojen paikalta.
Tuppurainen koki suurena järkytyksenä Karpin tulipalon 10.6.1954, joka tapahtui hänen isänsä 50-vuotispäivänä. Naapurin rouvat olivat käyneet laululla aikaisin herättämässä ja olivat sitten kahvit juotuaan lähteneet kotiinsa.
- Aune Tuovinen kertoi, että savua alkoi nousta meiltä päin. Hän oli säikähtänyt, että nyt meidän talo on tulessa. Oli kuuma kesäpäivä, silloin oli vielä kotonani pärekatto ja Aune ajatteli, että kipinä on lentänyt katolle, kun Koposet keittivät kahvit. Siihen loppui juhlat. Kaikki, jotka suinkin pystyivät, olivat sammutuspuuhissa, Tuppurainen kertoo.
- Leikkikavereista ei ollut puutetta. Kankaalla oli paljon lapsia ja se oli rikkautta. Keksimme vaikka millaisia leikkejä. Pyhäkoulu oli myös tärkeä, joka pidettiin enimmäkseen Leikon kamarissa, Tuppurainen muistelee.
Lähde: Marja Hartikaiselle lähetetyt muistot Kankaan alueesta.
|
|
