EmediateAd

Herkät pojat herkistelivät ja tukkilaiset tanssivat

A A
5.2.2012 11:00
Kuva: Riitta Kumpulainen

Heikki Lahti ja Antti Järvelä vetivät pelimannien yhteissoittoa Lauantailöylyjen aluksi.

Pirjo Nenola

Suomalainen musiikillinen kansanperinne on rikasta ja monipuolista. Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liiton Talvipäivien Lauantailöylyissä kovan pakkasen kutistama yleisö sai kuulla, miten eri tavoin suomalaiset ovat itseään musiikillisesti ilmaisseet esihistorialliselta ajalta näihin päiviin saakka.

Kulttuurikeskuksen lämpiössä yleisön ottivat vastaan Markku Ryynänen ja Jussi Salmi folk-tulkinnoillaan mm. Juicen lauluista. Kun ohjelma Säisä-salissa oli alkamaisillaan, kitara-laulu-duon kasvatti trioksi Kuisma Lipponen harmonikkoineen ja kolmikko tulkitsi nyt jo kuopatun Folkswagenin sävelmiä.

- Herkät pojat herkistelevät, Markku Ryynänen tulkitsi ja tottahan se oli.

Lavalla yleisöä odotti jo Talvipäivien kurssilaisista koottu pelimanniyhtye nokkamiehinään Heikki Lahti mandoliinissa ja Antti Järvelä viulussa.

Letkeä soittajaryhmä tulkitsi mm. Marjaanan Villen sottiisin. Järvelä mainitsi, että kysymyksessä on Konstan isäukko ja tulkittava musiikki kaustislaista tanssimusiikkia, vanhaa sellaista.

Karoliina Kantelisen johtamat kansanlaulukurssilaiset tulivat joukkoon mukaan ja yleisö sai tietää, millainen on Humppa hämärässä.

Välillä nilsiäläinen Antti Heikkinen kävi juontajan ominaisuudessa vitsailemassa yleisölle. Asiallista asiaakin hän puhui kertoessaan, että ensi kesänä tulee ensi-iltaansa Markku Ryynäsen ensimmäinen draama Tukkilaiset II, josta Lauantailöylyissä saatiin maistiaisia.

Lavalle tuli Ulmalan nuorisoseuran Rikurilla-kansantanssiryhmä, joka jatkoi muutaman vuoden takaisen Tukkilaiset-tanssiteoksen tarinaa siitä, mihin se silloin jäi. Tukkilaiset II:ssa dialogi vei tarinaa, mutta laulut ja tanssit ryydittivät kerrontaa.

Kaikkea ei voi kertoa, mutta rakkauden, viinan ja luokkaerojen ympärillä tarina eteni.

Ryynänen on hyödyntänyt sekä vanhaa suomalaista kansanlauluperinnettä että myöhempää kuplettiperinnettä Tapio Rautavaaranpontikka-aiheista Mannakorven mailla sävellystä myöten. Sanoitus vuodelta 1951 on Heikki Saaren.

Tukkilaiset II:ssa on sekä huumoria että tragiikkaa. Isäntä jahtaa kylän tyttöjä ja tyttöjen taas on vaikea houkutella sulhasiaan kihloihin ja vihille. Pontikkapannu vie yhden miehistä käräjille. Miehet tanssivat pölkkyparilla amerikansuomalaista Minnesotan Tangoa.

Suomalainen ja suomensukuinen musiikillinen perinne on myös vaikkapa vienankarjalaista joikua, jota säestetään kanteleella. Karoliina Kantelinen lauloi kuin vienankarjalaiset ikään ja sai yleisön kelkettelemään kertosäettä, jonka hän oli napannut jouhikkosävelmästä.

Harmonikan mestarin Petri Makkosen tulkinta suomalaisten rakastamasta Metsäkukkia-valssista oli haaveellinen ja sai kuvittelemaan, että siinä vanhus ehkä muistelee kaukaista hääpäiväänsä. Discokin alkaa olla kansanperinnettä ja kun sen yhdistää tangoon, se on sitä varmasti. Makkosen Disco Tango oli taidemusiikkia parhaimmasta päästä.

Pekka Taattola ja Ritva Bovellan jakoivat H-Killan puolesta stipendin Hilppa Herdille, joka on valmistunut kansantanssinopettajaksi. Kuumeisen Hilpan puolesta stipendin kävi pokkaamassa Päivi-äiti.

Martikkalan Nuorisoseuran Kurpposet innostivat konsertin päätteeksi tanssillaan yleisöä jatkamaan iltaa jamien, yhteislaulujen ja huutokatrillin parissa.

Tänään on vielä mahdollisuus kuulla musiikki-irrottelua Talvipäivien Päätössoitossa Kultturikeskuksessa kello 14..