| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Draamailmaisu on hauskaa
Nicole Apaydin (vas.) ja Titta Heiskanen silmäilivät suomalaisia näytelmiä, jotka vaikuttivat kiinnostavimmilta. Sonkajärven yläkoulun 8C-luokan oppilaita kiinnostivat eniten Jussi Parviaisen Jumalan rakastaja ja Leea Klemolan Kohti kylmempää.
- Oli tosi mukavaa. Ei ollut tylsää, niin kuin luulin, että istuttaisiin kuuntelemassa, kommentoi Sonkajärven yläkoulun 8C-luokan oppilas
- Oli kivaa, vahvistaa hänen luokkakaverinsa
Ilmaisutaito ja draama kiinnostavat heitä ja he ovat osallistuneet kahdeksasluokkalaisten äidinkielen valinnaiselle ilmaisutaidon kurssille.
- On kiva ilmaista itseään muutenkin kuin puhumalla, Nicole Apaydin kommentoi draamailmaisua.
- Itseään ilmaistessa tulee tunne, että on hyväksytty ja muut huomaavat, hän jatkaa.
Titta Heiskanen lisää, että draamailmaisun avulla voi tulla esille, ja draamailmaisu on hauskaa. Molemmat olisivat valmiita menemään mukaan harrastajateatteriin, jos Sonkajärvellä olisi sopiva sellainen.
Marin veti Sonkajärvellä draamapajoja sekä kahdeksas- että yhdeksäsluokkalaisille. Pajoissa oli kaksi osaa. Ensin oppilaat harjoittelivat vuorovaikutustaitoja ja improvisaatiota, ja sen jälkeen vuorossa oli aikajana suomalaisen näytelmäkirjallisuuden historiaan
Äidinkielenopettaja
- Yhdeksäsluokkalaisten opetusohjelmassa on mukana keskeinen suomalainen kirjallisuus, joten näytelmäkirjailijat sopivat kuin nappi silmään, Sallinen toteaa.
- Viime syksynä pajan tilasivat minulta Lapinlahden ja Kiuruveden kirjastot, joille vedin sitä kahtena eri versiona: näytelmäkirjallisuuden luentona ja toiminnallisena työpajana. Nyt menen Sonkajärven jälkeen ensi viikolla Vieremälle, Anni Marin kertoo.
Sonkajärvellä hänellä oli keskiviikkona ja perjantaina yhteensä kuusi draamapajaa. Perjantaiaamuna vuorossa oli 8C.
Näytelmäkirjallisuuden historiaan 8C-luokan oppilaat saivat perehtyä toiminnallisesti. Marin laittoi heidät lukemaan parityöskentelynä näytelmädialogia, pohtimaan ketkä siinä keskustelivat ja mistä asiasta ja suunnittelemaan sitten valokuvaposeerauksen jostakin kohtauksesta.
Lopulta oppilaat saivat mennä ja näyttää narulle ripustetuista näytelmistä sitä, joka heitä kiinnostaa eniten. 1980-luvun suomalaista draamakirjallisuutta edustanut
Marin oli valinnut näytelmiä, joista kukin oli käsitellyt omaa aikaansa ja herättänyt hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Esimerkiksi 1920-luvun
Parviaisen Jumalan rakastaja taas oli Marinin mukaan Suomen ensimmäinen homonäytelmä. Juska Paarman ja Hili-Bilin suhde herätti 1980-luvulla monenlaisia tunteita, mutta nyt homoutta käsitellään osana arkea vaikkapa Salatuissa elämissä.
|
|
