EmediateAd

Antelias täti oli nyös johtajatar

A A
16.8.2010 12:02

Reetta Heiskanen vuonna 1921, aikana, jolloin hän asui Helsingissä.

Reetta Heiskanen lukee Vaasa-lehteä 1930-luvun alkupuolella.

Pirjo Nenola

Sukukirjojen tekemisestä, omaelämäkerroista ja paikallisesta mikrohistoriasta on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut yhä suositumpaa ajanvietettä. Omaa sukuaan voi esitellä monin tavoin: sukutauluin, niitä elävöittävin lyhyin kertomuksin ja kuvin suvun jäsenistä - tai kirjoittamalla henkilöhistorian jostakin suvun kiehtovasta jäsenestä.

FT Sirkka Heiskanen-Mäkelä on kirjoittanut noin 30-sivuisen henkilökuvan tädistään, Iisalmen Partalan kylän Moisiossa syntyneestä Reetta Heiskasesta (1890-1962) "Johtajatar". Piirteitä talousopettaja Reetta Heiskasen elämäntyöstä. Siinä Heiskanen-Mäkelä kertoo sekä kulttuuria harrastaneesta yksityishenkilöstä että näkyvän elämäntyön Vaasan talouskoulun johtajana tehneestä vaikuttajasta.

Heiskanen-Mäkelä kertoo, miten lapsen mieleen Reetta-täti jäi vain sukuyhteisön antaman minuuden varassa. Hän oli hyvänsuopa ja antelias suvun matriarkka, oman sisarussarjansa vanhin. Hän huolehti monin tavoin myös sisarustensa lapsista.

Vaasaan lähetettyjen kirjeiden ja korttien päälle kirjoitettu nimike johtajatar jäi suvun lapsille merkitykseltään epäselväksi.

- Reetta-täti oli suvun kannalta hyvin tärkeä, mutta tiesimme hyvin vähän, mitä hän teki Vaasassa, Heiskanen-Mäkelä sanoo.

Heiskanen-Mäkelän kirjoittama tätinsä henkilöhistoria on merkityksellistä luettavaa myös muille kuin Heiskasen suvun jäsenille, joille se ensisijaisesti on suunnattu. Tätinsä elämänvaiheiden avulla Heiskanen-Mäkelä konkretisoi tuon aikaista tapaa huolehtia suvun jäsenistä - joskus rahallisestikin hyvin merkittävästi.

Toisaalta Heiskanen-Mäkelä tuo esille talouskoulujen merkityksen. Talouskoulujen lisäksi maalaistalojen tyttärille tärkeitä olivat kansanopistot ja käsityökoulut.

Merkillepantavaa on, miten Reetta Heiskasen vanhempien ja hänen itsensä ikäpolvilla oli ainakin Iisalmen ja Vieremän seudulla halu kouluttaa lapsiaan niukoissakin oloissa. Reetta Heiskasen sisaruksista koulutuksen sai myös mm. hänen ainoa sisarensa, joka tunnetaan kätilö-Liinuna.

Suvulle jäi aikanaan tuntemattomaksi myös se vilkas kulttuurielämä, jota Reetta Heiskanen Vaasassa eli. Hän harrasti öljyvärimaalausta ja Naisklubissa näyttelemistä, mutta tärkein harrastus hänen elämässään oli kuorolaulu. Hän kuului Sekakuoro Sirpaleisiin ja toimi myös kuoron sihteerinä neljännesvuosisadan ajan. Hän oli myös lukupirin jäsen.

Moderni täti matkaili ulkomailla aikana, jolloin ulkomaanmatkat olivat harvinaisia. Tärkein matkoista suuntautui Pariisiin kesäkuussa 1937 ja sieltä hän myös kirjoitti kaksi lehtijuttua. Kotitaloudesta hän kirjoitti vuosina 1934-1944 pakinoita Ilkka-lehden Maalaiskoti-liitteeseen - sekä omalla nimellään että nimimerkillä Vilhelmiina.

Talvisodan aikaan Reetta Heiskanen oli tiettävästi sotasairaala 27:n emäntänä, ja jatkosodan aikana ensin sotilaskodissa Perkjärvellä ja sitten Oulussa.

Eläkkeelle Reetta Heiskanen jäi vuonna 1955. Eläkepäivikseen hän muutti Valkeisille sukunsa pariin.