| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
Keskiviikko 22.2.2012 |
|
Absurdia, mutta niin totta!
Viivästynyt remontti koettelee Alicen (Lotta Huitti) ja Manfredin (Antti Launonen) suhdetta.
Jokainen rakennuttaja tietää, millainen intimiteetin raiskaus käy huushollissa silloin, kun remonttireiskat tulevat paikalle. Tuttua on myös, että aikataulut pettävät, tulee mutkia matkaan ja sen seurauksena tonnitolkulla lisäkuluja, joiden pohjimmaista syytä on vaikea jäljittää. Nykyaikaa on myös pimeä työnteko ja maahanmuuttajien sekalainen seurakunta niissä töissä, joita hanttihommiksi kutsutaan.
Kun katsoja tunnistaa sen tunteen, joka tämän näytelmän Manfredilla (
Näytelmä avaa kaksi maailmaa oivalla tavalla: hyväosaisten kunnon kansalaisten ja alaluokkaisen roskasakin ihmisenä olemisessa ei sittenkään taida olla eroa. "Meillä menee tosi hyvin" on lause, jota katsoja ei enää tämän jutun nähtyään voi ottaa todesta.
On itsestään selvää, että esityksen ohjaa Kuopion kaupunginteatterissa nimenomaan
Remonttijengin tyypit eivät pääse persooniksi asti, pelkkä ulkoisen olemuksen eroavuus ei katsojalle riitä. Nasakampia rytminvaihdoksiakin katsoja kaipaa, ehkä kokonaisvaltaisempaa paisuttelua kohtausten edetessä.
Rakentaminen on rankka prosessi, toteaa eräs Remonttijengi-näytelmän hahmoista esityksen lopussa. Siitä ovat vakuuttuneet myös katsojat todella mustalla huumorilla sävytetyn komedian päätteeksi. Enempää ei tohdi paljastaa, mutta on aivan oikein, että esitystä ei suositella alle 13-vuotiaille.
|
|

