perjantai 17.11.2017
Eino, Einari

Tyhjästä ei voi nyhjäistä

Sana ja sakramentit ovat seurakunnan tunnusmerkit. Ennen sanottiin, että kirkossa käydään niin kauan kuin siellä uskontunnus, Isä meidän ja Herran siunaus luetaan. Tänään tuntuu, että vaaditaan enemmän, jotta kirkossa käytäisiin.

Kirkossa käyminen ei ole mikään suoritus, paitsi ehkä rippikoulussa. Jumalanpalvelus voisi olla keidashetki uuvuttavan arjen keskellä sinullekin. Työelämä ja ihmissuhteetkin täyttyvät vaatimuksista, mutta kirkkoon saa tulla valmiille. Jumalanpalveluksessa olemme Jumalan palveltavina, ehkäpä sinunkin lahjojesi kautta. Arkinen elämä on sitä, että palvelemme Jumalaa niissä lähimmäisissämme, joita kohtaamme.

Ei ole sama, miten kohtaamme toisemme. Tämän voimme tunnustaa tänään viettäessämme reformaation, uskonpuhdistuksen muistopäivää. Vuosi sitten tämä tunnustettiin paavi Franciskuksen ja luterilaisen maailmanliiton silloisen presidentin Munib Younanin johtamassa ekumeenisessa palveluksessa Lundin tuomiokirkossa. Luterilais-katolinen dialogi täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Suomen Ekumeeninen Neuvosto vietti äskettäin 100-vuotisjuhlaansa.

Reformaattorit, uskonpuhdistajat eivät poistaneet kastetta ja ehtoollista eivätkä jokasunnuntaista messuakaan. Päinvastoin he juuri näitä asioita puolustivat. Uutta oli lähinnä vaatimus kansankielen käytöstä jumalanpalveluksissa. Agricolaa saamme kiittää omasta äidinkielestämme. Se aukaisi kansalle opintielle pääsyn. Pater noster tuli ymmärrettävämmäksi sanoilla Isä meidän.

Tänä päivänä kirkot kautta maailman kuuluttavat, että ihminen ei ole kaupan, että armo ei ole kaupan, että pelastus ei ole kaupan. Kaikki ei ole kaupan. Kaikki ei saa olla kaupan. Maailma tarvitsee kristittyjen yhteistä todistusta Jeesuksesta. Luterilainen kirkko on välillä vähän kuin se Martta, joka huolehti niin monista asioista. Emme saa unohtaa Jumalan kuulemista, että mitä Jeesuksella on sanottavaa. Älkäämme moniäänisyydessämme unohtako hyvän Paimenemme ääntä. Mitä lähempänä olemme Jeesusta, sitä lähempänä olemme toisiamme.

Usko ei tee ihmisestä päätään pitempää toisista. Usko ei tee ihmisestä toisesta parempaa. Usko auttaa näkemään toisessakin Jumalan kuvan. Rakkautena vaikuttava usko, sitä lisää! Olemme kaikki sisaria ja veljiä Kristuksessa. Olin taannoin Helsingissä Uspenskin katedraalissa ekumeenisessa juhlakonsertissa. Upeassa kirkossa konsertoivat komean ikonostaasin edessä luterilainen kuoro, helluntailainen kuoro ja ortodoksinen kuoro. Meistä kirkontäyteisestä kirkkokansasta ei voinut juuri nähdä mihin itse kukin kuuluimme, eikä sillä ollut merkitystäkään. Jaoimme yhdessä sydämen iloa.

Arto Penttinen
Pielaveden kirkkoherra
Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti


  • Kommentit

    • pielakas

      Kyllä se on ”Tyhjästä ei voi nyhjästä”. Eli tuota iskevää sanontaa voi käyttää vain arkityylisenä.

      • pielakas

        = ”Tyhjästä on paha nyhjästä”.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *