EmediateAd

Rakkauden ateria(lla) Iisalmessa

2.4.2010 12:01
Kuva: Riitta Kumpulainen

- Leivän ja viinin siunaaminen kuului jo juutalaiseen pääsiäistraditioon, kirkkoherra Arno Toivanen sanoo.

Kuva: Hannu Keränen

Pääsiäisyön aterialla on ainakin leipää, viiniä ja lammasta.

Anita Kulmala

rakkauden ateria ja ehtoollinen klo 22-23 srk-talon alasalissa, Ilvolank. 14. Mukana khra Arno Toivanen."

Kirkollisten ilmoitusten muutaman rivin takaa paljastuu paljon. Taustalla on historiaa pitkälle tuhansien vuosien taakse.

Keskustelu Iisalmen kirkkoherran Arno Toivasen kanssa vie kristinuskon juurille ja juutalaisten historiaan, aina siihen aikaan asti, jolloin juutalaiset olivat faaraon orjuudessa Egyptissä (noin 1600-1200 eKr.).

- Perusideana pääsiäisyön ateriassa on se, että vietetään jumalanpalvelusta alkukirkon tapaan. Silloin jumalanpalveluksen yhteydessä oli ateria, jota kutsuttiin agapéksi eli rakkauden ateriaksi, johon oli yhdistetty leivän murtaminen, ehtoollinen, Toivanen kertoo.

Öinen ajankohta liittyy kiirastorstain iltayöhön, jolloin Jeesus aterioi viimeisen kerran opetuslastensa kanssa ja asetti ehtoollisen.

- Jeesus otti viimeisen leipäpalan ja siunasi sen ja samalla tavalla viimeisen viinimaljan sanoen "tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni". Kristillisen jumalanpalveluksen alku on historiallisesti tässä. Sen taustalla on luonnollisesti myös Vanhan liiton ajan juutalaisen seurakunnan temppeli- ja synagogajumalanpalvelus.

- Jeesuksen jäähyväisateria ja siinä tapahtunut ehtoollisen asettaminen on alku myös ehtoolliselle jumalanpalveluksen keskuksena, Jumalan sanan ohella, Arno Toivanen sanoo.

Viimeisen leipäpalan perinne tulee jo juutalaisesta pääsiäisen vietosta eli Egyptistä paluun muistoksi vietettävästä pesah-juhlasta ja -ateriasta.

- Siinä myös nautittiin siunauksen malja viimeisenä. Jeesuksen ehtoollisen asettaminen liittyy tähän traditioon.

Kristinuskon juutalaiset juuret ovat aina kiehtoneet Arno Toivasta, joka on lukenut Vanhaa ja Uutta testamenttia rinnakkain joka päivä 17-vuotiaasta lähtien ja perehtynyt juutalaisuuden historiaan muun muassa Risto Santalan teosten kautta.

- Hepreaa hieman taitavana hän on löytänyt paljon sellaista, joka ei suoraan avaudu Raamatun äärellä.

Eräältä Israelin matkalta Arno Toivasen mukaan tarttui nykyajan rabbin teos Das Judische Leben, joka on suunnattu juutalaisille itselleen.

- Luin sen suurella mielenkiinnolla. Jeesushan syntyi juutalaiseen yhteiskuntaan ja oli itsekin juutalainen. Juutalaiseen pääsiäistraditioon kuului leivän ja viinin siunaaminen, mutta Jeesus antoi niille uuden merkityksen.

Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Salemin pappi Melkisedek toi Herralle leipää ja viiniä (1. Moos. 14:18). Salemista tuli myöhemmin Jerusalem.

Pääsiäisyön ateria ja jumalanpalvelus toteutetaan seurakuntakeskuksessa siten, että osallistujat istuvat U:n muotoisen pöydän ääressä, pappi siellä U:n pohjukassa. Messu toimitetaan lyhyen kaavan mukaan.

- Mukana on kaikki keskeiset elementit kuten virsi, tekstinluku, evankeliumi ja saarna. Sen jälkeen on ateriointi, joka on leppoisaa, mutta juhlavaa. Keskeisenä ruokana on lammas, joka myös liittyy vanhaan juutalaiseen pääsiäisperinteeseen.

Ruokailu päättyy ehtoolliseen, jossa murretaan viimeinen leipä ja laitetaan leipä ja siunattu viinimalja kiertämään, ja sen jälkeen jumalanpalvelus jatkuu loppuun kuten kirkossakin.

- Ainoa huono puoli tässä on se, että osallistujamäärää on pakko rajoittaa. Siksi tätä ei ole kovin monena pääsiäisenä järjestetty.

Arno Toivanen osallistui ensimmäisen kerran tällaiselle aterialle Israelissa vuonna 1986, silloisen Kirkon koulutuskeskuksen opettajan Wille Riekkisen vetämällä koulutusmatkalla.

Paikka oli lähellä Jerusalemia ja ympärillä oli vanhoja rakennuksia, jotka olisivat saattaneet olla Jeesuksen ajalta peräisin.

Iisalmessa puolenkymmentä kertaa toteutetun pääsiäisaterian idea lähti siltä matkalta, ja nykyiseltä piispa Riekkiseltä on kysytty siihen ohjeita.