| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kristus nousi kuolleista!
Pääsiäissunnuntaita seuraavaa viikkoa kutsumme ortodoksisessa kirkossa kirkkaaksi viikoksi. Tämä valoisa juhlaviikko toistaa joka päivä pääsiäisyön ylösnousemuksen riemua. Jumalanpalvelukset ovat täynnä iloista laulua, väriä ja liikettä. Aamun kirkkopalvelus päätetään ristisaattoon kirkon tai tsasounan ympäri kirkonkellojen riemullisessa helinässä. Kristus on noussut kuolleista, kuolema on voitettu ja Kristus on valmistanut meille maallisen elämämme päättyessä pääsyn iankaikkiseen elämään.
Näin pääsiäisaika jatkuu yli varsinaisten pääsiäispyhien ja jatkuu aina Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaan eli helatorstaihin saakka. Koko tuon ajan toistetaan pääsiäistervehdystä: Kristus nousi kuolleista. Siihen vastataan: Totisesti nousi. Tämä on meidän uskontodistuksemme.
Lähellä omaa aikaamme elänyt pyhittäjä Serafim Sarovilainen tervehti lähimmäisiään pääsiäistervehdyksellä läpi koko vuoden. Ikoneissa hänet on kuvattu vanhana ja kumaraisena. Pitkä tukka kehystää kasvoja, taivaansinisten silmien katse kuvastaa viisautta ja hyvyyttä. Pyhä mies tervehti jokaista luokseen tullutta sanoilla: "Iloni. Kristus nousi kuolleista."
Pyhään Raamattuun talletettujen evankeliumien viimeisissä luvuissa kerrotaan ylösnousseen Jeesuksen monista ilmestymisistä opetuslapsilleen. Ennen taivaaseen astumistaan Kristus ilmestyi jälleen opetuslapsilleen ja sanoi:
"Näin on kirjoitettu, Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista…Te olette tämän todistajat." Lk. 24:46-48 Sanat on tarkoitettu meille, hänen seuraajilleen. Me olemme Kristuksen ylösnousemuksen todistajia maailmassa. Meidän tehtävämme on viedä todistus ylösnousemuksesta elämän arkeen, sinne missä liikumme ja olemme. Todistus ylösnousemuksen ihmeestä ei saa jäädä vain tunnelmointiin pääsiäisyön loistokkaassa jumalanpalveluksessa.
Onko meillä uskoa ja voimia tällaiseen lähetystoimintaan maailmassa, joka kirkkorakennusten ulkopuolella tuntuu täysin vieraalta kristinuskon totuuksille ja suhtautuu usein penseästi kaikkeen uskoon ja kirkkoon liittyvään. Onko meillä elävää uskoa edes itseämme varten?
Elävän uskon muodostuminen on usein vaikeaa silloin, kun ihminen etsii Jumalaa vain johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Mutta kun joku etsii koko sydämestään ja koko olemustaan ja iäisyyttään varten, hän kyllä löytää", näin vakuuttaa munkkidiakoni Serafim Seppälä. Pyhä apostoli Paavali taas puheessaan Ateenan Areiopagilla lausuu: "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme." Ap.t.17.28.
Pääsiäisen ylösnousemusriemu tempaa meidät Kristuksen ylösnousemuksen ihmeeseen. Jotta näin todella tapahtuisi, meiltä edellytetään avoimuutta ja rohkeutta mennä mukaan, heittäytyä todellisuuteen, jota ei ihmissilmin voi nähdä. Nyt liikutaan hengen korkeuksissa. Meidän on oltava, pian jälleen paljastuvan maan mullan tavoin, odottava ja anova kevätsateen uudistavalle armolle. Runoilija kuvaa asian näin: " …jos olet mullan tavoin odottava ja sateen armolle avoin…syvyydestä, omasta sydämestäsi pääsiäisen elävöittävä käsi, pääsiäisen kaiken - murtava sana lankeaa ylitsesi autuuttavana niin kuin sade kaiken uudistaen…" (Aari Surakka, Pääsiäislauantai.
Ylösnoussut Kristus ruokkii seuraajiaan pyhässä Ehtoollisessa. Siinä kohtaamme Vapahtajamme henkilökohtaisesti. Pyhässä ateriassa hän uudistaa ja elävöittää meidät. Tämän tunnossa lausumme rukouskirjan sanoin: "Kristus, sinun sanomaton rakkautesi on muuttanut minut, sinun jumalallinen laupeutesi on uudistanut minut. Polta aineettomalla tulella syntini ja täytä minut hyvyydelläsi, jotta riemuiten ylistäisin sinun ensimmäistä ja toista tulemistasi.
Valoisaa ylösnousemusjuhlaa!
+ metropoliitta PANTELEIMON
|
|
