perjantai 17.11.2017
Eino, Einari

Taalainmaan Aminoff Savossa ja Karjalassa

Mimosan nimipäivä 6. marraskuuta on Ruotsalaisuuden päivä sekä Kustaa Aadolfin päivä.  Iisalmessa ja Ylä-Savossa asuu kymmeniä Ruotsin kansalaisia, joista useimmat ovat paluumuuttajia, Ruotsista kotiseudulleen palanneita yläsavolaisia. Ruotsalainen Gustaf Aminoff palveli Karjalassa ja Savossa kymmeniä vuosia. Kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg laulaa hänestäkin runossaan Sotamarski – Fältmarskalken ( suom., Cajander):

”Yhdessäpä siinä nähtiin

kaksi everstiluutnanttia,

ukot Christjernin ja Lode,

kokeneita sankaria.

Näiden kanssa vertaisena

Aminoffkin istui siellä,

piirin ympärille kertyi

parvi nuorempia vielä.”

Suomen sodan 1808 – 1809 jälkeen Aminoff oli Salahmin rautaruukin  osakas. Hänen vanhempansa olivat majuri Carl Fredrik Aminoff ja Juliana Sofia Winding. Hän syntyi huhtikuun 6 päivänä 1771 Keski-Ruotsissa Taalainmaalla – i Dalarne.  Vuonna 1805 everstiluutnantti Gustaf Aminoff määrättiin Karjalan jääkärijoukon päälliköksi.  Hän hankki jääkäreilleen 1000 paria suksia. Hänet tunnettiin ”oikeudenmukaisena, reippaana ja järjestystä rakastavana päällikkönä” ( E. S. Tigerstedt, Savolax brigadens män 1808 – 1809, Helsingfors 1908 ).

Koljonvirran taistelupäivänä torstaina 27.10.1808 eversti Aminoff  komensi Sandelsin suomalaisen 4. prikaatin toista kolonnaa, joka oli asemissa Vieremällä ja Valkeiskylässä.  Aminoffin joukkoon  kuuluivat Savon jalkaväkirykmentti mukaan luettuna Iisalmen komppania, Karjalan jääkärijoukko, Ylä-Savon rakuunakomppania, Savon prikaatin tykistökomppania sekä sotatuomari Heintziuksen vapaakomppania. Marraskuun ensimmäisellä viikolla saapui Ruotsin Gävlestä Salahmille ja Vieremälle myös Henkikrenatöörirykmentin pataljoona, 340 ruotsalaista sotilasta, joista 18 jäi kentälle yöllisessä taistelussa Koljonvirran itäpuolella 10.-11.11.1808.

Sodan jälkeen Aminoff nimitettiin Ruotsissa Vaxholman linnan päälliköksi, mutta hän halusi palata Suomeen, jossa hänellä oli myös sukulaisia. Hän anoi virkavapaata käydäkseen Suomessa ja haki Savon ja Karjalan läänin maaherran virkaa, mihin hänet nimitettiin huhtikuun 2 päivänä vuonna 1810. Hän oli kirjoittanut, että ”niin surkeassa tilassa olevan läänin hoitamiseen pitäisi viran tavoittelijalla vielä olla edes nuoruus jäljellä” ( suomentanut Juhani Aho ), viitaten vanhempaan kilpailijaansa. Niinpä,  ottaessaan viran vastaan, Aminoff oli 39 -vuotias.  Vuonna 1818 keisari Aleksanteri I myönsi hänelle Pyhän Annan I luokan ritarimerkin. Kun keisari kesällä 1819 vieraili Karjalassa, Kuopiossa, Iisalmen pappilassa ja Nissilässä,  maaherra Aminoff sai 27.8.1819  Kuopiossa  vastaanottaa briljanttisormuksen keisari Aleksanteri I:n salakirjaimin, keisarin itsensä ollessa samana päivänä Iisalmen pappilassa rovasti Pehr Johan Collanin ja ruustinna Christina Elisabeth  Crohnsin vieraana.

Aminoffin puoliso oli Lovisa Jacobina Salsvärd ( 1780 – 1862 ).  Avioparin poika Fredrik   palveli Venäjän armeijassa osallistuen  moniin Pohjois-Kaukasian taisteluihin. Kasakkaeversti Fredrik Aminoff sai liikanimen ”Tshetsheenien kauhu – Tschetschentsernas skräck”.

Eversti, Miekkatähdistön ritari, maaherra Gustaf Aminoff  kuoli Linnaisten ( Lindnäs ) maatilallaan Ruoveden pitäjässä joulukuun 25 päivänä vuonna 1836.

 

 

 

 

 

 

 


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *