keskiviikko 18.10.2017
Satu, Säde, Luukas

Suomalainen ulkona

Tarja Turunen, entinen Nightwish-solisti, päivittelee Helsingin Sanomissa 27.6 Suomen tilannetta ja pukee varmaan sanoiksi monen ulkomailla asuvan suomalaislähtöisen aatokset.

Ulkosuomalaiset ovat suuri ja värikäs joukko, ja kuten olenkin aiemmin kirjoittanut meistä ruotsinsuomalaisista, ei mitenkään homogeeninen ryhmä. Joukkoon mahtunee duunaria, miljonääriä, sinkkua, perheellistä ja leskeä sekä ooppera-hevilaulajaa. Mutta kulttuurillinen yhtymäkohta, synnyinmaa tai suomalaiset juuret ovat aika vahva yhdistävä tekijä.

Juhannuksen aika on usein se lomakausi jolloin palataan ulkomailtakin synnyinseudulle moikkaamaan sukulaisia ja viettämään Suomen suvea. Olen mielenkiinnolla seurannut kuinka moni media on aiheesta kirjoittanut. Aihe koskettaa eri laskutapojen mukaan kymmeniä ja satojatuhansia ihmisiä (laskien ulkosuomalaiseki jokainen joka on yhtäjaksoisesti asunut ulkomailla yli vuoden, hänen perheensä ja sukunsa Suomessa tai esimerkiksi kaikki toisen ja kolmannen polven Suomen sukuiset joita esim. Ruotsissa ja USA:ssa on valtavasti).

Voin kuvitella että Tarja Turusen tavoin moni tuntee aitoa huolta lähtömaansa politiikasta, taloudellisesta tilanteesta ja jonkinlaisesta henkisestä tilasta ja arvomaailmasta joka tuntuu viime vuosina menneen kovempaan ja jotenkin pelottavaan suuntaan. Kuten Turunen asian ilmaisee “Aika pimeydessä on Suomi ollut pari viimeistä vuotta”. Vaikkei maassa asuisikaan, ei se tarkoita ettei sen tapahtumia seuraisi. Suurin osa sukua asuu siellä, vanhemmat senkun vanhenevat siellä…

Moni ulkosuomalainen asuu varmasti myös kehitysmaissa joissa Suomi tuntuu onnen kultalalle. Moni on varmaan muuttanut Suomesta alunperin väliaikasesti ja nyt kehitystä seuraillessa alkanut tulla tulokseen että paras kai jäädä tänne kaukomaille.

Varsinkin näin kesäisessä Suomessa huomaan todella selvästi nostalgia-ilmiön jota olen jo kauan ihmetellyt ulkosuomalaisten joukossa. Me olemme se ryhmä joka tulee käymään lomilla lapsuusmaisemaan, ottamaan rusinat pullasta. Meille Suomi on helposti se maa jonka jätti vuosia sitten emmekä välttämättä ole selvillä kaikesta kehityksestä ja muutoksesta samalla tavoin kuin maassa asuvat, päiväpolitiikkaa ja mediaa seuraavat. Kaukaa näyttävät asiat niin erilaisilta. Moni ruotsinsuomalainen kuusikymppinen tuntuu yhä ajattelevan että Suomi on tanssilava, haitari, tango ja karjalanpaisti vaikka nykyään se on myös stadion, rap, nyhtökaura ja avokadopasta…

Suomeen tulee kaikki vähän viiveellä. Ne asiat jotka olivat ilmiöitä monessa muussa maassa jokunen vuosi sitten, ovat nyt saavuttaneet Suomenlahden rannat ja niistä puhutaan nyt uusina juttuina. Tästä syystä ulkosuomalaisen on helppo lomalla piipahtaessaan vähän naureskella synnyinmaan takapajuisuutta. Toisaalta täällä kylmässä Pohjolassa menee talouskurimuksesta huolimatta yhä niin hyvin että suurin osa maapalloa voi vaan haaveilla sellaisesta elintasosta.

Turunen viittaa turvattomaan Argentiinaan ja sen jättämiseen ja sanoo “Suomessa ei vaan olla totuttu siihen että asiat ei mene hyvin. Ollaan totuttu hyvään”. Kaksi aika rankkaa sotaa viime vuosisadalla käyneeseen maahan kohdistettuna aika kumma väite. Mutta hyvä muistutus nuorelle sukupolvelle. Toisesta maailmansodasta alkaa selvästi olla liian kauan aikaa että todellisesta kurjuudesta tiedettäisiin. 90-luvun lamankin lapset tuntuvan unohtaneen ettei raha tuo onnea.

Kyllä Suomi tuntuu olleen viimeiset 50 vuotta onnen kultala kun vertaa lähes mihin vaan valtioon Skandinavian ulkopuolella. Hyvä pitää mielessä tilannettaan päivittellessä, suhteellisuudentaju.

Oli sitten maan rajojen sisällä taikka ulkona.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *