tiistai 23.10.2017
Severi

PYÖRÄILY LUVANVARAISEKSI?

Bloggari Fält harrastaa hengenvaarallista valokuvaus-pyöräilyä (kuvattu tyhjällä pyörätiellä ilman muuta liikennettä huomhuom!).

Annamari Sipilä kirjoitti osuvasti (HS 27.8) italialaisturisteista jotka joutuivat pahaa-aavistamattomina vihaisen helsinkiläispyöräilijän uhreiksi käveltyään pyörätiellä.

Tunsin piston sydämessäni. Ei, minä en ikunakuunamaailmassa huutaisi ihmisille mutta paha silmäni on mulkaissut murha-katseellaan noin pari kertaa joka ikinen päivä pyöräteille eksyneitä Malmössa liikkujia…. Olen kurvannut 2 senttiä heidän olkapäästään 80km/h vauhtia kiroten sisäisesti ja toivonut että he säikähtivät mahdollisimman paljon “koska se olisi idiooteille oikein” ja myöhemmin katunut.

Minut ottaa auttamattomasti otteseensa se kuuluisa Road rage. Hävettää.

“Ulkomailla asuvana kaipaan Helsingistä ja Suomesta lukemattomia asioita. Yhtä asiaa en kaipaa, nimittäin pyöräilijöitä. Helsingin kaduilla kävellessä saa olla jatkuvasti varuillaan ja peloissaan, että joutuu jonkun vauhtihirmun liiskaamaksi.” kirjoittaa Annamari Sipilä ja tunnistan kuvauksesta helposti entisen asuinpaikkani Tukholman (Herramujee ihmiset – jos haluatte oikeasti kokea Near Death Experiencejä niin menkää Ruotsin pääkaupunkiin katselemaan kun spandex-miehet hurjastelee!) sekä kotikaupunkini Malmön.

Itse en hurjastele koska ruttuinen Helkama Ainoni ei mahdollista samanlaista tapponopeutta kun “Minulla on keski-iän kriisi ja ei varaa moottooripyörään”-tyyppisten nelikymppisten pikkupoikien hengenvaarallinen sekoilu. Myönnän kuitenkin avoimesti osallistuvani pelon ilmapiiriin ihan niilläkin nopeuksilla joilla liikun.

Tuossa juuri tänä aamuna oli kolmihenkinen perhe rivissä levittäytyneinä pyörätielle. Soitin kelloa kohteliaasti jo kaukaa että osaavat väistää ennen kuin hipaisen takinhihaa ja joku säikähtää. Kun ei mitään tapahtunut, soitin uudestaan ja ollessani kohdalla kuuluin hirveä sadattelu että kehtaakin siellä meille kelloaan kilkutella… No sori vaan.

En halua mitenkään pönkittää vanhaa vastakkainasettelua jalankulkijat vs pyöräilijät, enemmän tahtoisin tarttua Idiootit vastaan Muu maailma- taisteluun. Tai käytettäköön poliittisesti korrektimpaa nimitystä “huonosti kasvatetut”. Yksi lempiesimerkeistäni on pyörätie jossa on kaksi kaistaa: kaikki ajokortin ajaneet nyt ainakin tajuavat että sinulle on se toinen kaista siinä ja vastaantulijoille toinen. Ikävä kyllä idiooti…korjaan, huonostikasvatetut eivät tätä näytä tajuavan. Kuvittele alimenosilta, sellainen Todella tiukka alamäki sillan alle ja sieltä tiukka ylämäki ylös sillan ohitettuasi. Kun vauhti alamäessä kasvaa ja tulet aurinkoisena päivänä alas kohti siltaa jonka alla varjossa tietenkin on pimeää, on aika jännä yllätys jos yhtä äkkiä omalla kaistalla vastaan tulee alamäkeä huristava mielipuoli. Minnepä väistät kun et osaa sekunnissa päättää että pysyäkkö nyt tässä omalla kaistalla ja olettaa että Sinä herraseni siirryt omalle kaistallesi vai otanko riskin ja hyppään naapurin kaistalle ja joko a) törmään tyyppiin kuitenkin koska hän yrittää väistää samaan suuntaan b) sieltä huristaa jo seuraavaa vastaan, ihan omalla kaistallaan.

Tällaisia kuolemankokemuksia elän kutakuinkin joku ikinen päivä. Olen harkinnut pyöräilykypärän lisäksi haarniskaa, polvisuojia ja ensiapulaukkua perusvarusteina mutta koska kuulun niihin onnekkaisiin jotka eivät ole Koskaan ajaneet kolaria (en vieläkään tajua miten se on mahdollista) luotan yhä “ennenkään ei ole mitään tapahtunut” -mantraan. Tyhmänrohkeaa…? Ehkä.

Ja muistuttaisin myös rakkaita autoilijoita myös siitä faktasta että sinulla on ympärilläsi aika kasa peltiä suojaamassa, pyöräilijällä ei. Aina usein olen pyöräillyt risteyksessä suoraan kun kääntyvä auto on meinannut kurvata suoraan päälle ja aika usein saannut ilkeän mulkaisun tai jopa peräänhuutoa. Muistuttaisin: kertaappa ajokoulun oppikirja.

Se mikä on silmiinpistävää tällaiselle paluumuuttajalle joka oli hetken poissa Malmösta, on hassu pyöräilykypärä-trendi joka on vallannut kaupungin välillä 2015-2017. Hövding -niminen kypärä, joka on kuin pään ympärille räjähtävä air bag, on viimein vakiintunut katukuvaan normaalina arkijuttuna. Kun malmölaisyritys alkoi ottaa jalansijaa tänne ensi kertaa muutettuani 2010 oli hinta vielä turhan kova ja tuote melko kuriositeetti. Nyt menee musta siistin näköinen kangaspussi kaulalla harvasen kuski… Sinänsä halpa vakuutus: hinta noin 300 euroa, ja vaikuttanee trenditietoisiin ruotsalaisiin aika paljon ettei tarvitse mennä liikenteessä ruma kupoli päässä saati liiskata tukkaansa. Kiinnostuneille mainittakoon tällainen maksamaton mainos että kannattaa tsekata https://hovding.se/ koska veikkaan tämän huipputuotteen olevan pian katukuvassa Suomessakin ! Toivottavasti, sanovat ainakin kaikki turisteja helsingin Kauppatorilla väistelevät.

 

P.S. Malmö on tällä hetkellä kansainvälisen vuosittaisen tutkimuksen mukaan maailman 7. paras pyöräkaupunki (keikkunut sijoilla 5-7 jo vuosia Köpiksen voitettua vuosi vuoden perään). Kysymys kuuluu, jos täälläkin jo meinaa henki lähteä, minkähänlaista on vaikkapa jossain Singaporessa tai Kuopiossa jotka lienevät noin sijoituksilla 298 ja 299…….?

 


  • Kommentit

    • digi-info

      Joku konsultti taas saanu rahastusidean Bernerille ja rakastunut byrokratiaan…..

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *