maanantai 26.2.2018
Nestori

Presidentti Putin ja Tallinnan rykmentti

Moskovassa, Kremlissä, on tammikuun 29 päivänä 2018 annettu Venäjän federaation presidentin asetus ( ukaz ) kunnianimestä, Venäjän ilmavoimien 23. hävittäjärykmentin nimeämisestä ”Tallinnan rykmentiksi”. Rykmentin Dzjomgin lentotukikohta   on Venäjän Kaukoidässä, Komsomolsk -na-Amuren alueella.  Asetuksen on allekirjoittanut presidentti V. Putin, joka on perustellut Tallinnan kunnianimeä ”pyhillä historiallisilla sotilasperinteillä”. Asiasta on uutisoitu Virossa ja Suomessa, mm. Iltalehdessä ( 7.2.2018 ).

En tiedä, kuinka vanhoja sotilasperinteitä asetuksen perusteluissa tarkoitetaan, mutta syksyllä 1808 Iisalmella ja Koljonvirralla kenraaliluutnantti Nikolai  Tutshkovin armeijakunnassa palveli Räävelin eli Tallinnan musketöörirykmentti. Tallinnan ja Nizovin musketöörirykmentit kuuluivat kenraalimajuri Rahmanovin komentamaan  prikaatiin. Tallinnan rykmentin päällikkö oli  Tutshkovin veljeksistä nuorempi eli eversti, sittemmin kenraalimajuri Aleksandr Tutshkov.

Lokakuussa 1808 kenraali Tutshkov hyväksyi ruhtinas Dolgorukin hyökkäyssuunnitelman, jonka mukaan ruhtinaan etujoukko hyökkää  Lohtajan aselepolinjalta, Iisalmen kirkolta , Koljonvirran yli Sandelsin prikaatin asemiin Kauppilaan ja Linnaan.  Tutshkovin pääjoukosta Tallinnan ja Nizovin musketöörirykmentit kääntyvät Koljonvirran itäpuolelta oikealle ja kiertävät Iijärven itäpuolitse Ryhälänmäen kautta metsäpolkuja ja pitkospuita pitkin Vieremälle suomalaisen prikaatin selustaan, eversti Aminoffin kolonnan asemiin.   Kuitenkin jo aamupäivällä  27.10.1808 , kaksi tuntia  ennen vihollisuuksien alkamista ( klo 12 ),  Tutshkov käski kiertämään määrätyt rykmentit takaisin majapaikkoihinsa Ulmalan kylään. Hämmästynyt Dolgoruki pahoitti mielensä ja sanoi esikunnalleen: ”Me kyllä selviämme ilman hänen apuaankin!”  ( Liprandi,  1861 ).  Koljonvirran taistelun jälkeen Tallinnan ja Nizovin rykmentit majoittuivat Koljonvirran itäpuolelle metsään, nykyisen Koljonvirran Metsäpirtin maastoon, Hietamäkeen, entiseen Hiekkamäkeen, johon majuri  Joachim Zachris  Dunckerin osasto hyökkäsi Ryhälänmäen suunnasta yöllä 10.- 11.marraskuuta 1808.  Kalajoelta tullut Iisalmen komppania osallistui  yölliseen  taisteluun; Iisalmen miehiä kulki oppaina  majuri  Karl Wilhelm  Malmin etujoukossa ja vänrikki  Gregori Adolfsson  Aminoffin jälkijoukossa. Suomen sodan jälkeen  Tallinnan rykmentti osallistui  syyskuun 7 päivänä  1812 lähellä Moskovaa  suureen Borodinon taisteluun, jossa heidän päällikkönsä Aleksandr Tutshkov kaatui tykinkuulasta, kadoten kentälle.

Kun keskiviikkona kesäkuun 26 päivänä 1996 ruhtinas Dolgorukin muistomerkin luona kerroin presidentti Mauno Koivistolle Koljonvirran 1808 taisteluista, hän oli aidosti  kiinnostunut Venäjän joukoista ja erityisesti Mitaun rakuunakomppaniasta ja Räävelin eli Tallinnan rykmentistä, kysyen, olivatko Mitau ja Tallinna vain joukkojen  kunnianimiä vai  olivatko sotilaat  Latviasta ja Virosta.  Keskustelimme myös mahdollisuudesta saada selville  Venäjän joukoissa palvelleiden Koljonvirralle haudattujen noin  300 sotilaan  nimet. Presidentti Koiviston lisäksi paikalla olivat rouva Tellervo Koivisto, Anna-Liisa ja Olavi Martikainen, Anneli ja Seppo Lindblom sekä puolisoni Eija Pennanen. Koljonvirralla kohtasimme nyt jo edesmenneessä  presidentti Mauno Koivistossa syvällisen Venäjän sotahistorian tutkijan ja tuntijan.


  • Kommentit

    • suomalainen

      Melkoisen yksityiskohtaista historiantuntemusta Pennaselta, hyvä kirjoitus. Vladimir Putin ei välitä historiallisista tosiasioista, vaan tässä hänen nimeämässään ”Tallinnan rykmentissä” on kyse puhtaasta provosoinnista. Voisi ajatella, että Kreml on pottuuntunut siitä, että Venäjän suurlähetystön edustalla oleva katu nimettiin Boris Nemtsovin mukaan. Tämä oli jonkinlainen kuittaus asiasta, mikä ei ainakaan vähennä NATO-joukkoja Baltiassa. Rikollinen kleptokratia toimii noin.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *