maanantai 20.11.2017
Jari, Jalmari

Ylpeys käy tylytyksen edellä

Ylpeys on ensimmäinen kuolemansynneistä, eikä syyttä – ylpeily on voinut ammoisina aikoina olla kohtalokasta.

Kynttilän vakan alle piilottaminen on ollut aito selviytymismekanismi silloin, kun tyhmyys ja kateus riehuivat huomattavasti nykyistä rajummin.

Näinä päivinä tosin on epätodennäköistä saada naapurin puukosta, jos tuplaa perunantuotantonsa ja ostaa prameat pyhähousut, mutta pahansuopaista sanansäilää joutuu itseään pystypäin kantava ihminen vieläkin väistelemään. Astalot ovat kaikeksi onneksi vaihtuneet näppäimistöihin, joilla näppärästi demonisoidaan niin henkilökohtaisten kuin yhteisöllisten saavutusten juhlinta.

Omista ansioistaan ei saa olla ylpeä.

Otsa hiessä mouhoava elämänviisas lyttää henkilökohtaiset onnistumisesi, sillä nehän ovat lähinnä puhdasta tuuria ja olethan muutenkin syntynyt kultalusikka hanurissa.

Toisten hanurilusikoiden laadun tutkimiseen on olemassa tehtävään erikoistunut ihmisryhmä, joka havahtuu sohvan pohjalta koomaisesta pöhnästään lähinnä silloin, kun heidän korviinsa kantautuu uutinen toisen ihmisen menestyksestä.

Aivot lyövät umpisolmuun, kun mieleen muistuu oma saamattomuus. Kokenut mentaaliakrobaatti kääntääkin avuttomuuden hyveeksi ja menestyksen pahuudeksi.

Lajin elämänehto on psykologinen oikeutus tekemättä jättämisilleen ja tyynnytys itseä sisältäpäin kalvavalle pienpedolle.

Sohvakoomapotilaan pahin vihollinen on tietysti rikas. Ei kuitenkaan onnen potkaisema lottomiljonääri, vaan älyllä ja kovalla työllä asemansa rakentanut yrittäjä.

Yrittäjyyttä vastaan sohvien sankarilla ei ole mitään, mutta onnistujuus tökkii.

Myös pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti elämänsä pörssiosakkeisiin sijoittanut tavallinen duunari asettuu epäilyttävään valoon, kun korkoa korolle -efekti on vuosikymmenten mittaan paisuttanut sijoitussalkkuun ylimääräisen eläkkeen.

Jäipähän sekin älyämättä.

Yhteisöllisistä saavutuksistakaan ei parane henkseleitään paukutella. Ainakaan mistään kansallishenkeen liippaavasta.

Hilpeä joukko ammattitiedostajia laittaa stopin uhkaaville kollektiivisille hurmostiloille, joissa on alati läsnä fasismin, rasismin ja basismin haamu.

Yhteiskunnallisesti valveutunut kertoo sivistyneiden kulmakurttujensa takaa, että sinun on turha ylpeillä kuulumiesi yhteisöjen saavutuksista, sillä niihin panoksesi on pieni tai olematon.

Vanhempiesi, sukusi ja kansasi menneisyyden juhlistaminen on niin noloa ja vanhanaikaista, että siitä tulee vaarallista.

Jos kuitenkin erehdyt olemaan ylpeä kansastasi ja sen saavutuksista, rientää Hesarin kolumnisti välittömästi muistuttamaan nurkkakuntaisesta patriotismista, joka jäytää Eurooppaa ja varsinkin hänen omaa ahteriaan.

Valtioiden on syytä pysyä poissa omilta syntymäpäiväjuhliltaan, sillä tämän päivän kotimaanrakkaus on huomisen hurmemyrsky.

Mistä nykyään sitten saa olla ylpeä? Ehdottomasti siitä, että uskaltaa olla ylpeä – ja antaa muille mahdollisuuden samaan.

janne.suutarinen@iisalmensanomat.fi


  • Kommentit

    • Vieras

      Hyvä kirjoitus ja näinhän on näreet

    • asianosainen

      Ylpeys = Pride

      Muutama vuosi sitten Paloisvuoren sähkökaapissa oli talven yli tagi WHITE PRIDE, sen ehti nähdä myös frisbeerataa vihkimään tulleet opetusministeriön virkamiehet, vasta sitten alkoi tagin poistotoimet kun kansanedustajalle kertoi mitä white pride on suomeksi.

    • Olovi P. Kolomas

      Lisää tällaisia tekstejä kiitos!
      ”Rasismin, fasismin ja basismin haamu” 😀

    • Pielakas

      Jos ylpeilee jostakin, voidaan vastavuoroisesti vaatia, että myös häpeilee tarvittaessa. Ja tarvettahan jokaisella aina on ja tulee odottamattakin. Elämä ilman ylpeilyä ja häpeilyä on tasaisempaa ja rauhallisempaa.

      Näin tosin vain teoriassa, sillä ympäristö ei haluakaan kenenkään ylpeilevän, mutta sen sijaan odotetaan kyllä häpeämistä täyteen määrän asti ja ylikin. Muuten saa häpeämättömän ikävän maineen.

      • Nikkari

        Kyllä minä tovi sitten Iisalmen Sanomien päätoimittajan kanssa kasvokkain keskustelin siitä, kun Huutolootassa pyydettiin Iisalmen liikuntapalveluja jättämään vastaamatta Printtiratakysymykseeni ja allekirjoittanutta selliin laittamaan, päätoimittajalle sopii nimimerkin jatkuva vaihtaminen, mutta en minä sellaiseen ylpisty.

        • Pielakas

          Kuka pyysi?
          Niin, kyllähän se ”Printti rata” olisi ollut jatkuva ihmetyksen ja naurunkin aihe.

          • Nikkari

            Olisi Iisalmen Sanomat printti radasta uutisoinutkin Kumpi vai kampissa, mutta kyltit katosivat alta aikayksikön kiitos Pulkan ja Åhmanin 😉

          • Nikkari

            Aavistelen pyytäjäksi jotakuta Iisalmen kaupungin työntekijää, nykyistä taikka entistä.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *