perjantai 17.11.2017
Eino, Einari

Varo, tiellä on hirveä vaara!

Perinteisen sananlaskun mukaan vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Tämä pätee myös merkinantoon liikenteessä. Iisalmen Sanomat kertoi maanantaina tapauksesta, jossa valojen vilkuttaminen oli pelastanut autoilijan hirvikolarilta. Nopean valomerkin antaminen ei ole kenellekään vaaraksi edes pimeässä.

Myös ylikonstaapeli Jukka Huttunen pitää keinoa normaalina ja ”järkevänä yhteispelinä”. Huttusen mukaan valojen väläyttäminen on muulloinkin hyvä merkinantokeino kuin hirvien ollessa tiellä. Sillä voi varoittaa vastaantulijoita melkeinpä mistä tahansa vaaratekijästä.

Toivottavaa olisi, että vastaantulijat eivät hermostuisi väläyttelystä. Harva pimeällä suotta varoittelee ja valoja vilkuttaa.

Hirvikolareiden määrä on laskenut Suomessa merkittävästi vuodesta 2001. Se on melkein puolittunut yli kolmestatuhannesta 1 881 kolariin. Valomerkin aktiivisella käytöllä kolareita voitaisiin varmasti vielä vähentää. Sama pätee hirvivaroitusmerkkien huomioimiseen. Niitä ei ole ripustettu tien penkereille syyttä suotta.

Valomerkin lisäksi äänimerkki on Suomessa liian harvoin käytetty kommunikointikeino ajoneuvojen välillä. ”Töötin” painamista usein jopa hieman varotaan. Se ei ole paras tapa varoittaa esteistä tiellä, mutta esimerkiksi liikennevaloihin unohtunutta autoilijaa se muistuttaa lähtemään reippaasti liikkeelle.

Liikenne on yhteispeliä, jossa kaikkien teillä olevien, niin autoilijoiden, pyöräilijöiden kuin kävelijöiden tulisi puhaltaa yhteen hiileen. Se parantaa liikenteen sujuvuutta, mutta voi myös säästää sairaalareissulta tai jopa pelastaa ihmishenkiä.

Kari Angeria


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *