perjantai 17.11.2017
Eino, Einari

Valinnanvapautta asiakkaille?

Sote-uudistus sai uutta tuulta purjeisiinsa, kun hallitus esitteli linjansa pari, kolme viikkoa sitten. Nyt näyttää vahvasti siltä, että valinnanvapaus laajenee ja julkiset toimijat, kuntayhtymät ja vastaavat, ajetaan yhtiöihin.

Ajatus on eittämättä mukava: asiakas – tuo markkinoilla rationaalisesti etenevä toimija – tietää minne hakeutua ja milloin. Samalla yhtiöt kilpailevat keskenään, mikä markkinaoppien mukaan on ainoa oikea tie hinnan ja laadun kohtaamiseen. Vai onko kuitenkin niin, että potilas – joka siis asiakas perimiltään on – eksyy palveluiden viidakkoon ja kilpailu sotkeekin kuvioita?

Jokainen meistä luulee tietävänsä, mikä itseä vaivaa ja mikä luita kolottaa. Tästä oikean diagnoosin osaa kuitenkin tehdä vain terveydenhuollon ammattilainen. Tätä epäsuhtaa kutsutaan tiedon epäsymmetriaksi, joka asettaa potilaan ammattilaisen ”armoille”.

Eivät ammattilaiset ole ilkeitä kuppareita, mutta eri toimijoiden (julkinen ja yksityinen) tavoitteet eroavat kiistatta toisistaan. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että terveyden toimialalla julkinen toimija maksimoi laatua ja määrää, kun yksityinen maksimoi voittoansa.

Jokaisen sote-asioista päättävän tulisikin muistaa terveystaloustieteen perusoppi. Toinen epäsuhta on maksajassa. Jos asiakas ei itse maksa, vaan kolmas osapuoli (olkoon se vakuutus tai valtio) hoitaa loppulaskun, on riskinä palveluiden ylikäyttö, mitä tapahtuu jo nyt.

Eri toimijoiden tavoitteet ja moraaliton maksupolitiikka ovat vain yksi osa palettia ja siitä kirjoitan toiste lisää. Kuitenkin yhtiöittämisvimmasta ei voi olla ajattelematta, että miten ihmeessä julkishyödykkeestä, yhteisestä terveydenhuollostamme, on tullut hetkessä markkinahäirikkö, mikä sotkee koko toimialan ja laittaa maailmankartat sekaisin. Sote-uudistus on paikallaan, mutta markkinaliberaalisuunta on vaarallinen.

Palataan takaisin huoleen potilaan eksymisestä mainoskyltein valaistuun hoitoviidakkoon. Kuinka taataan, että jokaisella asiakkaalla on riittävästi tietoa siitä, mikä häntä vaivaa ja mistä hän parhaiten hoitoansa saa?

Pelkään, että ilman raskasta sääntelyä ajaudumme tilanteeseen, joka entisestään luo kahden tason markkinoita. Ne, joilla on rahaa tai terveysvakuutus, kyllä mälläävät palveluittensa kanssa. Puolestaan ne, joilla ei ole ylimääräistä kukkarossa, saavat tyytyä kurjistuvaan julkiseen palveluun, jonka tavoitteena on perimiltään kokonaisterveyden maksimointi.

Toinen ongelma on se, miten lopulta kustannusvaikuttavuutta mitataan. Maitoa voit ostaa kaupassa litroittain, mutta yritäpä ostaa ”kaksi yksikköä terveyttä”. Hoito tai terveyspalvelu ovatkin vain väline kohti terveempää huomista.

Edellä mainitut ongelmat ovat vain osa sote-uudistuksen problematiikkaa. Tarpeeseen tuleva sote-uudistus uhkaa jäädä torsoksi, mikäli ajatus ”asiakas on aina oikeassa” pinttyy syvemmälle järjestelmäämme.

JUHO PULKKAjuho.pulkka@hotmail.comKirjoittaja on iisalmelainen kuntavaikuttaja ja terveys- ja yhteiskuntatieteiden maisteriopiskelija.


  • Kommentit

    • dosetit kiinni

      Yhtä tärkeää ammattilaisen apu olisi silloin, kun mikään ei tunnu itseä vaivaavan, eikä luita kolottavan.

      Ihmetyttää, ettei Suomessa ole terveyden ylläpitoon keskittyvää järjestelmää, jonka puitteissa aikuiset syynättäisiin säännöllisesti sekä kropan, että korvavälin osalta.

      Sairaiden hoito on sietämättömän kallista terveydenhoitoon verrattuna.

    • Ovienulkopuolelta

      SOTE – Potilas – Lääkäri ja Potilas – Hoitohehkilökunta suhteessa on verrattvissa ”käenpoikasesta leppälinnun pesässä. Entinen, toimiva hyvä järjestelmä, sen sairaat avuntarvitsijat ovat siirtyneet kauppamaailman malliin asiakkaiksi. Kaikki toimisi mainiosti, ilman potilaita ja lääkäreitä, mukaan lukien koko hoitohenkilökunta. Aikaa on kulunut ja rahaa – menetykset ovat potilaskohtaisina hoitovirheinä, mitkä” painetaan villasella”? Paljon kysymyksiä, vaille vastauksia
      tuottaa Sote?

    • Julkisen talouden vaje

      Valtakunnallinen ongelma on jonotusaikojen pituus julkiseen kiireettömään hoitoon.

      Onko analyysiä siitä, mitkä eri tekijät aiheuttavat jonotusajat?

      Onko valinnanvapaus liian kallis tapa yrittää poistaa jonot?

      Onko valinnanvapaudesta enemmän haittaa kuin hyötyä julkisen soten rahoituspohjalle, henkilöstön ja resurssien mitoitukselle — jonojen poistolle?

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *