maanantai 25.6.2017
Uuno

Tutulta tuntuu

Lukioiden abiturientit karauttivat eilen autokyydeillä kylille ja kaduille. Kuorma-autojen kyytiin kannettu nuoriso viihtyi lavoilla hyvän tovin, kun pyörät rullasivat alla ja talvinen tuuli tuiversi korvissa. Autot kiersivät valittua reittiä.

Ihan kuin suoraan omasta elämästä. Arkeen mahtuu joka päivä ihmeen monta siirtymää paikasta toiseen, ja usein siinä sivussa ehtii, ainakin ajatuksissaan, myös kiertää kehää. Vauhdin huuma tuntuu korvissa. On pientä ja isompaa tehtävää ja etappia, joiden väliin ei välttämättä pysähdyksiä oikein sovi.

Myös rooleja riittää penkkarien värikkääseen tapaan: autonkuljettaja, hiihtäjä, siivooja…

 

Tätä päivää tähdittävät lukioiden wanhat. Helmikuisilla kaduilla näkyy tanssiesitysten välillä kepeillä kankailla koristeltuja neitosia ja mustavalkoiseen kääriytyneitä herroja.

Pastelliväriset daamit ovat kuin jääprinsessoja, jotka erottuvat talvimaisemassa tyylillään.

Ihan kuin omasta elämästä. Uljaita jäätanssiaskelia on viimekin päivinä päässyt ottamaan, kun lämpötilojen sahatessa pihat ja parkkipaikat kiiltelevät pinnoiltaan kuin peilit. Kädet loihtivat hienostuneita kaaria, ja liuku jäällä sujuu tyylikkäästi. Melkein onnistuu jo kierteinen kieppikin, jos maaperän ja kengän välinen kitka on pieni ja kallistuskulmakin kohdallaan.

 

Vieremällä äänestettiin tuulivoimasta. Tulos meni täpäräksi.

Ihan kuin omasta elämästä sekin. Päivittäin joutuu tekemään kiperiä valintoja ja usein vain kahden vaihtoehdon väliltä.

On sen valintaa, mitä söisi ja ruuaksi hankkisi, mitä tekisi terveyden ja hyvinvoinnin eteen, mikä ylipäätään olisi järkevää suppeammin ja laajemmin ajateltuna. Vastassa on jatkuvasti lukuisia valinnanmahdollisuuksia ja ratkaisuja. Hävinnyt vaihtoehto saattaa jäädä kakkoseksi vain niukasti.

 

Yläsavolaiset sujuttelivat hiihtosuunnistuksen mestareiksi. Ihan on kuin omasta elämästä.

Kun suunnistaa läpi arjen karikoista, labyrinteistä ja ristisanoista, saa hyvällä omatunnolla tuntea hetkittäin voittajafiilistä.

Kuljettavana on lyhyttä ja keskipitkää taipaletta rinnan. Ja siinä samalla vähän yritystä viedä maaliin pitkän matkan tavoitteitakin.

 

Pian soi musiikki Vieremän Kyrönniemessä. Omalta elämältä kuulostaa kyllä.

Talitiaiset alkavat olla yhä äänekkäämpiä ja siinä vanavedessä pian yhä useampi muukin lintu.

Kevään valo saa mielen soimaan ihan eri lailla kuin pimeät aamut ja illat. Sitä kohti.

 

 


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *