sunnuntai 21.1.2018
Aune, Oona, Netta, Auni

Tullaanko toimeen?

Tapasin sattumalta hyvän ystäväni. Vaikka aikaa edellisestä tapaamisesta oli kulunut jo kauan, olimme välittömästi niin sanotusti samalla aaltopituudella. Niin on ollut hänen kanssaan aina. Juttu jatkuu tavatessamme suoraan siitä, mihin se on edellisellä kerralla jäänyt, aika kuluu nopeasti ja molemmilla on hauskaa.

Vaikka ystävyyden syvintä olemusta ei välttämättä olekaan tarve analysoida puhki, tuli mieleeni kuitenkin varsin suuri ja jollain tapaa ehkä merkittäväkin kysymys: Miksi tulemme niin hyvin toimeen keskenämme?

En varmasti löydä tähän kysymykseen täydellistä vastausta, mutta on se ainakin pohtimisen arvoinen.

Vaikka minussa ja ystävässäni on paljon samaa, olemme myös hyvin monella tapaa erilaisia. Koskaan erot ajatuksissa tai suhtautumisessa asioihin eivät kuitenkaan ole häirinneet, päinvastoin. Se on erikoista ja harvinaista.

Arvelen suurimman syyn yhteisen sävelen löytymiseen olevan siinä, että me tunnemme toisemme. Siis todella tunnemme, hyvin.

Tiedämme toisistamme paljon ja näin ollen myös luotamme toisiimme. Tämä vankka luottamus puolestaan mahdollistaa hyvinkin syvällisten keskustelujen käymisen. Kun toisen tuntee hyvin, osaa hänen tekemisiään ja sanomisiaan kunnioittaa ja arvostaa, vaikkei itse välttämättä olisikaan täysin samaa mieltä. Asioita ja ihmisiä on helpompi ymmärtää, silloin kun heitä haluaa ymmärtää.

Nykyisen some-aikakautemme pahin vitsaus on mielestäni siinä, että möläyttelemme ilmoille mielipiteitämme todella heppoisin perustein, ottamatta selvää, perehtymättä, haluamatta ymmärtää.

Todellista keskustelua huomattavasti useammin internetissä törmääkin pöyristymiseen, paheksumiseen, tuomitsemiseen, loukkaantumiseen ja loukkaantumisesta loukkaantumiseen. Se on piinallisen pinnallista.

Ilmiö on valitettavasti levinnyt somesta myös politiikkaan, tai sitten päinvastoin. Ei ole keskustelua, on vain puolustamista tai vastustamista, tärkeimpänä päämääränä ”voittaminen”.

Emme tietenkään kaikki voi olla toistemme ystäviä, mutta ystävyyden peruselementeistä voi hyvin ottaa mallia niin politiikassa, työelämässä kuin sosiaalisessa mediassakin. On tärkeää tulla toimeen tai edes pyrkiä siihen. Kaikkien kanssa se ei onnistu, eikä tarvitsekaan onnistua. Useimmiten ne, joiden kanssa ei voi tulla toimeen, ovat niitä, jotka eivät itse sitä halua vaan haastavat riitaa, ymmärtävät tahallaan väärin tai asettavat itsensä toisten yläpuolelle.

Arvostus, kunnioitus, luottamus ja halu ymmärtää johtavat siihen, että tulemme hyvin toimeen keskenämme, mutta niitä voi vaatia toiselta vasta sitten, kun ensin itse täyttää kriteerit. Se onkin vaikeinta, koska vika ei koskaan löydy peilistä, koska kaikki on aina jonkun muun syytä.

Ikivanhoilla perusasioilla pääsee pitkälle, niin ystävyydessä kuin elämässä muutenkin: Kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa?

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.

jyri.paretskoi@iisalmi.fi


  • Kommentit

    • pielakas

      ”Kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
      Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa?”

      Siksi, että me ihmiset olemme luonnostamme ja olosuhteiden pakosta itsekeskeisiä. Oma itsemme on meille maailman tärkein asia, mikä onkin välttämätöntä, sillä eihän meidän asioitamme ja hyvinvointiamme yleensä kukaan muu päätyönään hoidakaan . Myös ajattelemme ja suhtaudumme maailmaan ja sen ilmiöihin itsestämme käsin, eikä sekään juuri muuten voi ollakaan, sillä katsomme maailmaa nimenomaan oman pääkoppamme raoista.

      Meissä on tosin eroja tässäkin suhteessa, siis siinä, miten pystymme ja osaamme päätellä, vaistomaisesti tuntea tai kuvitella myös toisten asemaa ja tarpeita sekä toteuttaa sitä tulkintaa käytännössä.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *