maanantai 26.2.2018
Nestori

Tulevaisuuden turvalliset kuskit

Kun viime vuonna aloin lähestyä täysi-ikäisyyttä, ystävät, perhe ja sukulaiset ahkerasti tiedustelivat minulta, milloin menen autokouluun.

Poikaystäväni isä yllättäen ehdotti, että opettaisi minua opetusluvilla. Ehdotus herätti monenlaisia ajatuksia. Poikaystäväni pelkäsi, että pilaisin välini hänen isäänsä, jos opetuksesta ei tulisikaan mitään. Minä hyvin savolaisesti ajattelin olevani vaivaksi. Ajo-opettajani puolestaan vakuutti, että hänestä opettaminen olisi hauskaa. Lopulta päätin ottaa tarjouksen vastaan.

Kun aloitin ajoharjoittelun viime vuonna, minulla ei ollut juuri minkäänlaista ajokokemusta. Olin kyllä ajanut kolme metriä skootterilla ja silloinkin pidin jarrua pohjassa. Toisin sanoen minulle täytyi kädestä pitäen osoittaa, mikä on kytkin ja missä ovat jarru ja kaasu.

Ensimmäistä kertaa liikenteessä muistaakseni ajoin viittäkymmentä kahdeksankymmenen alueella. Pahinta oli, kun takanamme ajavat lähtivät ohi. Alkuvaiheissa sammutin auton jatkuvasti risteyksiin, pelkäsin kaistanvaihtoa ja maantiellä ajamista.

Ensimmäinen tavoitteeni oli saada ajokortti lokakuussa. Lopulta kävi niin, etten silloin kokenut olevani läheskään valmis kuski, vaikka olinkin jo ajanut lain määräämän tuntimäärän.

Pikkuhiljaa pelko liikenteessä väistyi. Ajamisesta tuli mukavaa ja keskustelun ylläpitäminen helpottui.

Opettajani myönsi hiljattain, että alkuvaiheessa oli kokenut pieniä epätoivon hetkiä kanssani. Pohjolankadun väliköt täytyi kerrata monta kertaa ennen kuin ymmärsin, kuinka niissä todella ajetaan. Lukemattomia kertoja jouduin kysymään: ”Mikä nopeusrajoitus tässä olikaan?”

Ihmiset oppivat eri asioita hyvin eri tahtia. Minulle laissa määrätty minimi 18 ajo-opetustuntia kuulostaa kovin pieneltä, varsinkin, kun alkuun minun täytyi ratissa miettiä erikseen jokaista vaihteen vaihtamista ja liikennesääntöjä samalla, kun havaitsin ympäristöä. Olin onnellinen, että sain opetella kaikessa rauhassa.

Opetuslupaopetuksen nykyinen suosio ehkä perustuukin halvemman hinnan lisäksi siihen, että oppiminen voi tapahtua omaan tahtiin ja aikataulut on helppo suunnitella.

Autokoululiitto otti joulukuussa käyttöön 10+10-kokeilumallin, eli kymmenen ajotuntia ja teoriatuntia. Tarkoituksena oli ilmeisesti tarjota mahdollisuus suorittaa ajokortti nopeammin ja halvemmin, mutta ymmärtääkseni mallin kannatus ei ole ollut kovin suurta.

Turvallisen liikenteen takaamiseksi on mielestäni tärkeää, että opetuksessa ei ole kiirehditty. 18 tai jopa kymmenen ajotuntia saattaa olla riittävästi sellaiselle, joka on jo valmiiksi tottunut liikenteeseen aikaisempien alempien ajokorttiluokkien pohjalta.

Ajo-opetuksen tarkoitus on valmistaa muuhunkin kuin auton hallintaan. Oppilaan täytyy oppia havainnoimaan, noudattamaan liikennesääntöjä, kommunikoimaan muiden tienkäyttäjien kanssa ja sopeutumaan vaihtuviin ajo-olosuhteisiin.

Jos kymmenen ajotunnin malliin sisältyy yksi tunti pimeänajoa, yksi rata-ajoa ja yksi käsittelykentällä, jäljelle jää vain seitsemän tuntia liikenneajoa. Se on liian vähän.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *