tiistai 23.4.2018
Yrjö, Jyrki, Jyri, Jori, Jiri, Yrjänä

Tarvitaanko vanhusasiavaltuutettu?

Vanhusväestön määrä kasvaa maassamme nopeasti, samoin heidän palvelutarpeensa muun muassa muistisairaiden määrän lisääntyessä. Samaan aikaan hoivahenkilöstö eläköityy, eikä nuoria tahdo saada alalle.

Uutiset kotoa löydetyistä, huonokuntoisista ja lähes heitteillä olevista vanhuksista ovat hälyttäviä. Vanhuspalveluiden piirissäkin olevista ikäihmisistä monien arki on kiireisten ja vaihtuvien hoitajien pirstomaa. Moni iäkkäämpi kokee yksinäisyyttä, koska jutteluhetkiin ja kohtaamisiin ei ole aikaa.

Kristillisdemokraatit on ehdottanut nostettavaksi keskusteluun ”etsivän vanhustyön” toimintamallia, missä kenellä tahansa olisi mahdollista tehdä ”vanhustensuojeluilmoitus” ja yksinäisiä vanhuksia autettaisiin palvelujen pariin kädestä pitäen.

Sekä omaishoitajat että kotihoito ovat monissa kaupungeissa ylikuormitettuja. SuPerin teettämän selvityksen mukaan peräti 90 prosenttia kotihoidon työntekijöistä kokee työmääränsä ja työn henkisen rasittavuuden lisääntyneen kolmen viime vuoden aikana.

Kotihoidon työntekijät kokevat myös itse huolta oman työnsä laadusta, koska aika ei vain tahdo riittää. Jopa 75 prosenttia kertoo harkitsevansa alan vaihtoa ajoittain tai jatkuvasti. Mille tolalle vanhustenhoito jää, jos kotihoidon työntekijät eivät jaksa työssään?

Tarvitsemme lisää resursseja omais- ja kotihoitoon, mutta myös toimivampia rakenteita ja uusia ideoita. Valmisteilla olevan maakunta- ja sote-uudistuksen myötä vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy maakunnille. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on muodostaa aiempaa paremmin yhteen sovitettu kokonaisuus.

Järjestelmän uudistaminen siten, että integraatio todella onnistuu, on kuitenkin valtavan työn takana. Vanhustenhoidon palvelut, kuten kotihoito, on toteutettu eri kaupungeissa eri tavalla. Siirtymävaiheessa resursseja tarvitaan todennäköisesti nykyistä enemmän.

Vanhustenhoidon tilaa seuraamaan on ehdotettu perustettavaksi vanhusasiavaltuutetun riippumaton virka. Idea tähän on alun perin noussut geriatrian emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelältä.

Vanhusasiavaltuutetun tehtävänä olisi lapsiasiavaltuutetun tavoin toimia itsenäisenä ja riippumattomana, valtakunnallisena vanhusten edunvalvojana, joka valvoo vanhusten oikeuksien toteutumista, seuraa vanhustenhoidon tilan kehittymistä sekä raportoi näistä suoraan eduskunnalle. Viran perustamista varten tarvitaan uusi laki. Juuri tätä ajetaan hiljattain avatulla kansalaisaloitteella. Kansalaisaloitetta ovat mukana kannattamassa monet tärkeät alan järjestöt, kuten Vanhustyön keskusliitto, Senioriliike ja SuPer.

Mutta vielä tärkeämpää kuin uuden edunvalvontaviran perustaminen, on kuitenkin se, mitä me kaikki voimme tehdä arjessamme. Emme voi jatkossa jättää vanhusta turvapuhelimien tai ateria-automaattien varaan. Ihminen tarvitsee aina myös toista ihmistä, kuuntelijaa, myötäeläjää ja läheisyyden tuomaa turvaa.

Kirjoittaja on lapinlahtelainen kansanedustaja ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja.


  • Kommentit

    • kaunis hymy televisiossa orpon vierellä ei auta

      sieltäkii eduskunnasta kun niitä naikkosia panis oikeisiin vanhustenhuolto töihin eikä löpisemään istualtaan sekin olis jo eteenpäin

    • yks uus virka lissee joka kuitenkin on kaikkien meidän äidinmaidossa saatu ominaisuus

      minä ole tuota jo muutaman vanhuksen kohdalla tehnyt jo ihan ilman lakia ja soittanut että tekevät kuntokartotuksen ja hommaavat palveluita .muistellaksen edukunta sääti lain vanhuksillekin turvatusta vanhuudesta.

    • persutar

      Tehy-lehdessä (4/18) oli juttua Wilma-järjestelmän testauksesta Oulun kaupungin hoivakodeissa (vanhustenhoidossa).

      Ainakin viestintä kaukana asuviin omaisiin helpottuisi.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *