maanantai 11.12.2017
Tatu, Daniel, Taneli

Tainio ja vauhdikkaat Vauhkoset

Aluksi vielä onnittelut tasavuosia täyttäville seuroille. Tämä vuosi tuntuu aivan ihmeelliseltä, sillä erittäin moni minulle niin ”rakas” yhteisö juhlii perustamistaan.

Helsingissä muun muassa HPS ja PoHu, joista kummastakin on erittäin läheisiä sekä koskettavia muistoja.

”Vihreiden jääkäreiden” (HPS:n lempinimi) ehdottomasti kirkkaimpia tähtiä sen satavuotisen historian aikana on ollut Kai Pahlman, vaikka monet yhdistävät miehen paikallisvastustajaan Klubiin. Toki Kaitsu edusti myös HJK:ta, mutta ei pidä unohtaa hänen kasvattajaseuransa. PoHun (Pohjois-Haagan Urheilijat) nimekkäin junioripelaajaa lienee Cisse Häkkinen, joka tunnetaan paremmin musikaalisista ansioistaan Hurriganesin basistina.

Vähän idempänä pääkaupungistamme KTP juhli lauantaina 90-vuotista taivaltaan lähes 3 000 ihmisen seuratessa Kakkosen kamppailua KTP–Klubi 04.

Sitä ennen pelasimme Arto Tolsa -teamin nimissä Zoomia vastaan, jonka ehdottomia tähtiä olivat Arvi Lind, Arto Nyberg, Martti Kuusela sekä aivan loistavan maalin tehnyt kirjailija Mika Wickström.

Meidän riveissämme loistivat kotkalaiset tähdet kuten Ari Tissari, Julle Vehviläinen, Jorma Hjelt sekä viimehetken ”ostoksemme” Teemu Tainio.

Tainion aktiiviura on ollut eräs hienoimpia jalkapallohistoriassamme, kymmenisen vuotta kivenkovissa sarjoissa ja seuroissa, joista Auxerre sekä Tottenham eivät ainakaan liiemmälti esittelyä kaipaa.Tornion kasvatin taidot liikuttivat meikäläistä sen verran, etten liikkunut pelissä juuri lainkaan! Silmäni havahtuivat hänen maagisista suorituksistaan. Niissä oli taikaa. Ihan tajuttomasti!

Teemu Tainion pelistä sain muistikuvia Vauhkosen veljeksistä, joita olen saanut seurata joskus aika läheltäkin. Vaikka veljeksien ikä on yhteensä puolet vähemmän kuin Teemulla, niin pystyn yhdistämään heidät toisiinsa.

Kolmikolla on nimittäin monta yhteistä piirrettä, kun puhutaan liikkuvuudesta ja pallon käsittelytaidosta. Sitä voidaan kutsua rytmiksi ja leikiksi, kehonhallinnaksi, siis juuri niitä elementtejä, joita palloilulajien harrastajat tarvitsevat pärjätäkseen peleissä.

Peekoossa jo vuosia pelanneet Vauhkosen veljekset ovat oiva esimerkki liikunnan monipuolisuudesta. Samaa asiaa kertoi minulle Teemu Tainio muutama vuosi taaksepäin, kun haastattelin häntä Ammattina Jalkapallo -kirjaani varten. Hän harrasti viittä eri lajia, ennen kuin valitsi murrosiän kynnyksellä futiksen.

Peekoon juhliin en valitettavasti päässyt osallistumaan henkilökohtaisesti. Matka Kotkaan uuvutti ja autoni, jolla olen ajanut viimeisen vuoden aikana noin 100 000 kilometriä, uupui myös. On ihmeellistä, kuinka riippuvaiseksi näillä lakeuksilla autosta joutuu.

Julkisilla liikennevälineillä sukkuloiminen on haasteellista, kun olen kiertänyt viimeisen vuoden aikana jalkapallokulttuurin nimissä niin etelässä, pohjoisessa, lännessä ja idässä.

Mutta tippaakaan en kadu. Kaikki tämä rakkaudella lajiin, jossa tuikkivat tulevat pelaajat, tämänhetkiset ja yläkerran pelikentillä pelaavat. Ehkä eniten heistä kaipaan Arto Tolsaa.

Kirjoittaja on lähihoitaja ja kulttuurin moniottelija.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *