sunnuntai 22.10.2017
Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anette

Tahtotila

Apurahaa hakiessa tuli muusikolla ongelma ja hän soitti kyseisen rahanantajan numeroon kyselläkseen tarkemmin budjetti-osiosta. Koska sähköinen hakuportaali antoi epäselvää tietoa, jäivätkin he keskustelemaan puhelimitse hyvän aikaa. Jossain vaiheessa keskustelua kävi ilmi, että hakijan on itse laitettava omaa rahaa projektiinsa jotta apurahaa voisi saada. Tähän langan päässä oleva totinen naisääni sanoi, että ”jos tämäntyyppisiä kansainvälisiä projekteja tekee, niin oletetaan että taiteilija on valmis satsaamaan rahaa siihen, pitää olla sellainen tahtotila…”

Taiteilijan tahtotila oli tehdä töitä ja saada osaamastaan työstä palkkaa. Taiteilijan työnkuvaan kuuluu matkustus, joten hän haki päivärahoja matkustuspäiville joita kiertueelle kertyi seitsemän niiden seitsemän työpäivän lisäksi. Rahahanat olivat eri mieltä: matkustuspäivät saat elää tahtotilalla, mitäs teet töitä siellä ja täällä. No kun se on mun työ, taiteilija mietti.

Kuinka monessa muussa työpaikassa oikeasti oletetaan, että työntekijä maksaisi itse päästäkseen töihin? Kun yrittäjä itse itsensä työllistää, sanotaan vaikka tuollaisille suuremmille esiintymisareenoille ulkomaille jotka oikeasti voisivat tulevaisuudessa viedä uraa eteenpäin, menee palkkiosta osa verottajalle, osa lentokentillä ylihintaisiin ruokiin ja loput sataan postimerkkiin kun apurahahakemuksia tehtailee joka kuukausi.

Sarkasmi sikseen, taiteilija on aina se joka joutuu maksamaan oman työnsä tekemisestä: kitarankielet, viulun huolto tai pensselien hankinta vie monen vuokrarahoista leijonanosan. Aina sopii kysyä, että mitäs läksit ja ehdottaa alanvaihtoa, mutta mitä olisi mikään yhteiskunta ilman ammattitaitelijoita! Jokainen kulttuuri tarvitsee osaajia jotka tekevät näkyväksi ilmiöitä ja ihmisten eloa. Eivät taiteilijat ole mitään sydämen ilosta räpläilijöitä, vaan raskasta työtä tekeviä tunteittemme peilejä.

Joku voisi ilkeästi verrata, että eihän maatilatkaan nykyään elätä ilman EU-tukia, ei omavaraisuutta sovi taiteilijaltakaan odottaa. Minä en lähde tuollaiseen vastakkainasetteluun, vaadin ihan suoraan että ammatista kuin ammatista pitää saada asiantuntijan palkkaa. Nyt puhutaan sitä selvää kulttuuripolitiikkaa: onko yhteiskunnallamme varaa heittää taiteentekijät työttömyysluukulle tai reilusti alle minimitulojen?

Hyvä on tämän soittajan, joka on nuori, terve ja lapseton, vaan äkkiä kääntyy elämä ja siinäpä on sitten taiteilija maksamassa itse päivät jolloin ei työskentele. Ne päivät kun ei pysty eikä jaksa puhua tahtotilasta, saati sellaisessa elää.


  • Kommentit

    • typerä kolumni

      Se tästä enää puuttuisi, jos kaikenmaailman taiteilijanretkuille pitäisi verorahoista palkkaa maksaa.

      • Leinonen

        Kylttyyri kylttyyri.Sen puute on Suomessa suuri.Mut mitä on se kylttyyri?Onko koulutettu liikaa kulttuuriosaajia.Annettu liian auvoinen kuva taiteilijaelämästä.Suomessa leikataan orkestereilta jopa varuskuntasoittokunnilta.Roskaviihde tunkee joka härvelistä mistä tunnistaa laadun.Kai menestyminen alalla kuin alalla on jokin mittari.Kyse on valinnoista.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *