torstai 14.12.2017
Jouko

Sote-uudistus – ikuisuusprojekti?

Tavoitteet ja pohja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistukselle luotiin säätämällä niin sanottu Paras-laki, joka tuli voimaan 23.2.2007. Sen tavoitteet silloinen eduskunta hyväksyi juuri ennen eduskuntavaaleja – ja vieläpä yksimielisesti! Siitä huolimatta lain tavoitteiden toteuttaminen eteni kangerrellen ja seuraavilla kausilla kukin hallitus on käynnistänyt oman projektinsa. Niinpä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta on nyt pyöritelty runsaat kymmenen vuotta. Pari kertaa hallituksen esitykset ovat törmänneet perustuslakiin, mikä on osoitus huonosta lain valmistelusta.

Kun nyt valmisteilla olevaan pakettiin ”puoluepoliittisten lehmänkauppojen” seurauksena kytkettiin lisäksi niin sanottu valinnanvapaus sekä valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittaminen ja toimintojen keskittäminen itsehallintoalueille (maakunnille), saatiin aikaan niin suuri möhkäle, että sen hallinta tulee olemaan vaikeaa.

Jos muutos yritetään toteuttaa porrastamatta kokonaisuudessaan kerralla hallituksen ilmoittaman aikataulun mukaisesti, niin se tulee johtamaan väistämättä kustannusten kasvuun. Lisäksi on suuri vaara, että se johtaa myös melkoiseen kaaokseen muun muassa eri toimijoiden tietojärjestelmien yhteensopimattomuuden takia.

Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteen kokoamista on perusteltu muun muassa sillä, että rakennetaan yleiseurooppalaisen mallin mukaiset itsehallintoalueet, maakunnat, joille toiminnat keskitetään ja joiden päätöksentekijät – maakuntavaltuutetut – valitaan vaaleilla.

Maakuntien itsehallinto näyttää jäävän kuitenkin vain muodolliseksi, koska niiden toiminnan rahoitus tulee pääosiltaan valtion budjetista eikä maakunnilla ole verotusoikeutta. Silloin on selvää, että se joka rahoittaa, vastaa myös ohjauksesta eli ministeriöt. Kun lisäksi kuntien verotuloista yli puolet siirretään maakunnan palvelujen rahoittamiseen, heikkenevät puolestaan kuntien mahdollisuudet omien palvelujensa, kuten esimerkiksi lasten varhaiskasvatuksen, koulutuksen, terveyden ja hyvinvoinnin sekä kunnan elinvoiman edistämisen rahoittamiseen. Siten itsehallinto todellisuudessa uudistuksen seurauksena nykytilanteeseen verrattuna kapenee!

Vaikka sosiaali- ja terveyshuollon uudistus näyttää jo nyt muodostuneen ikuisuusprojektiksi, niin ei sitä pitäisi yrittää kiireellä ajaa kerralla putkeen. Kun meneillään on jo palvelujen valinnanvapauteen liittyviä kokeiluja ja uusia ollaan vielä käynnistämässä, olisi perusteltua odottaa niistä saatavia kokemuksia ja hyödyntää niitä ja edetä asiassa vaiheittain. Muuten on vaara, että kustannukset kasvavat hallitsemattomasti.

Kirjoittaja on Iisalmen kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.).


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *