sunnuntai 19.11.2017
Liisa, Elisa, Eliisa, Liisi, Elisabet, Elise

Rokan rakkaus

Lautasellinen keittoa höyryää nenän alla. Sieraimiin nousevat vahvan lihan ja paksun liemen aromit.

Lusikka uppoaa keittoon ja etsii kyytiinsä perunanpalasen ja myvyn. Ei, kuorma on liian suuri ja myky loiskahtaa takaisin keittoon.

Lusikka menee perässä ja painaa myvyn kahtia. Nyt lusikan pesään mahtuvat perunalohko, puolikas myky ja lientä.

Liemi on paksua, ruskeaa ja rasvaista. Ei se kirkasta ja laihaa saa ollakaan.

Lusikka nousee ja suu aukeaa ahnaana vastaanottamaan annoksen. Lämmin liemi valuu kielen reunoille, peruna pyörähtää poskeen ja myky jää kielen päälle.

Lusikka sujahtaa tyhjänä takaisin keittoon etsimään uutta kuormaa.

Leuat jauhavat perunaa muusiksi ja mykyä mössöksi. Suuhun leviää syksyn ja maaseudun maku.

Maku on sekoitus rasvaa, lihaa ja veritaikinan pehmeyttä.

Seuraavaan pesälliseen lusikka on pyydystänyt perunan viereen sattuman. Hampaat puraisevat sattumaa. Väkevä maku leviää suuhun. Maksahan se siinä.

Kolmannen suullisen pitää olla miedompaa: lientä ja perunaa.

Nielaisu ja lämmin suullinen valuu kohti mahalaukkua.

Kohta lautasen pohja jo näkyy. Suu kaipaa lisää eikä vatsakaan vielä ilmoita täyttymisestä.

Lusikointi jatkuu keskittyneenä. Tähän tilanteeseen ei tarvita juttuseuraa, kännyköitä eikä lukemista. Keitto, lusikka ja syöjä riittävät.

Toisen lautasellisen jälkeen vatsa alkaa tuntua raskaalta. Suu söisi vielä, joten suulle on otettava puoli lautasellista lisää.

Haikeus nautinnon loppumisesta hiipii mieleen. Viimeisiä lusikallisia on viivyteltävä ja nielaisua vetkuteltava.

Mykyrokan syönti on enemmän kuin energian tankkaamista tai henkivakuutuksen uusimista, kuten jotkut syönnistä leikkisästi sanovat.

Rokka muistuttaa juurista eli ukista ja mummosta pientilalla Vieremän Marttisenjärvellä, josta lähimmälle maantielle oli yhdeksän kilometriä.

Se muistuttaa silloisesta ruuan niukkuudesta, joka kuitenkin syksyllä sian teurastuksen jälkeen ryöpsähti yhtäkkiä yltäkylläisyydeksi.

Mykyrokka kertoo siitä, ettei ennen laitettu mitään hukkaan. Teurastetusta eläimestäkin käytettiin kaikki syötäväksi kelpaava.

Rokka ei ole pikaruokaa. Se tehdään rauhassa ja siihen menee puoli päivää. Lihankeitossa ja mykyjen pyörittämisessä ei kannata hötkyillä. Tulee huonoa ruokaa.

Kun ruoka on tehty rauhassa, sillä on sama rauhoittava vaikutus syöjäänsä. Kun syö rokkaa, pitää asettua aloilleen ja keskittyä syömiseen.

Mykyrokkaa ei voi ahmia, koska ruokatorvi ahtautuu helposti painavasta ruuasta. Tulee painostava tunne rintakehään.

Rokan syönnin jälkeen on luontevinta kellahtaa pitkälleen. Antaa ruuan laskeutua ja ajatuksen seistä.

Jos on kuitenkin pakko lähteä liikkeelle, kiirehtiä ei voi, koska mahantäydellinen rokkaa aiheuttaa helposti kylkipistoksen. Ajatuksen on silti hyvä antaa seistä.

Rokan jälkeen on kylläinen ja tyytyväinen olo. Perinteitä on tärkeää siirtää, myös ruuan kautta.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *