maanantai 11.12.2017
Tatu, Daniel, Taneli

Resurssipula vaivaa ammatillista koulutusta

Olemme huolestuneita ammatillisen koulutuksen opettajamitoituksesta ja siitä, miten taataan ammattitaitoista työvoimaa tulevaisuudessa, kun henkilöstöä on viimeisen viiden vuoden aikana ammatillisesta koulutuksesta vähennetty roimasti. Resurssien vähyys alkaa näkyä väkisinkin opetuksen laadussa ja on jo näkynyt lähiopetusmäärässä, mikä on sääli kun opiskelijat eivät saa opettajan ohjaamaa opetusta.

Samalla opiskelijoiden tukipalvelut on viety minimiin, paljon alle suositusten. Tästä on seurannut se, että opettajat toimivat nykyisin opetustehtävien lisäksi opinto-ohjaajina, erityisopettajina, kuraattoreina ja psykologeina. OAJ:n suositus on yksi opinto-ohjaaja kahtasataa opiskelijaa kohden, tällöin aikaa jäisi riittävästi jokaiselle opiskelijalle ja hänen ammattiin johtavan opintopolkunsa suunnitteluun sekä jatko-opintojen suunnitteluun.

Mitoitussuosituksesta puuttuvien opinto-ohjaajien töitä tekevät ammattiopistoissa pääsääntöisesti opettajat omien opetustöidensä ohella. Tämä joukko myös hoitaa samalla koko ammattiin opiskelevan opiskelijoiden opetuksen.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mihin kaikkeen opettajien aika menee. Ryhmissä on paljon erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Samalla kun erityisopetusresurssit on viety minimiin, ei opettajilla ole aikaa hoitaa eritystä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Opettajat väsyvät, koska tehtäväksi on tullut paljon muuta kuin opetustyötä, johon heidät on aikanaan palkattu.

Opettajat ja opetus yritetään korvata digiloikalla. Mutta miten lehmiä lypsetään, hevosia hoidetaan, saumoja hitsataan, sähköjä kytketään, autoja ajetaan, kaivantoja kaivetaan, öljyjä vaihdetaan, asiakkaita palvellaan, hiuksia leikataan, seiniä tapetoidaan ja vesijohtoja kytketään digitaalisesti? Ammatillinen koulutus on käsillä tekemistä ja siellä opitaan työelämässä tarvittavat perustaidot. Digitalisaatiosta on tullut jokin pakkomielle koulutuksen järjestäjille. Kyseessä on ilmeisemmin säästökeino perinteisestä käytännön opetuksesta, missä opiskellaan ryhmässä myös työelämän pelisääntöjä, ammattietiikkaa ja ennen kaikkea kädentaitoja.

Jos ammatillista koulutusta siirretään verkko-opetukseksi, työelämässä tarvittavat perustaidot kärsivät. Ryhmämuotoisessa opetuksessa opiskellaan työyhteisössä käyttäytymistä, pukeutumista työtehtävien mukaan, kellon tuntemista eli milloin pitää olla paikalla ja milloin saa lähteä sekä mitkä ovat ammatin perustaidot, joilla voi lähteä oppipojaksi työelämään.

Työelämäpalautteiden perusteella nämä ovat tärkeitä perustaitoja työelämässä pärjäämiselle. Palautteiden mukaan on niin, että jos nämä perustyöelämätaidot sekä perustaidot ammatista saadaan hyvin opetettua oppilaitoksessa, työpaikat ovat kyllä sitten valmiita kouluttamaan opiskelijat ammattiin. Tämähän on myös ammatillisen koulutuksen reformin tavoite.

Nukkuuko elinkeinoelämä vielä tosiaan ruususen unta, jos luulee, että ammatillinen koulutus näillä vähillä resursseilla pystyy tämän tehtävän laadukkaasti vielä hoitamaan. Opettajilla vaan ei enää aika riitä hoitaa tehtäväänsä sillä laatutasolla kuin he haluaisivat ja opiskelijat tarvitsisivat. Resursoidut opetustunnit ei vaan yksinkertaisesti riitä. Opiskelijat lähtevät työelämään entistä huonommilla taidoilla.

OAJ:n Ylä-Savon ammattiopiston paikallisyhdistys ry


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *