sunnuntai 19.11.2017
Liisa, Elisa, Eliisa, Liisi, Elisabet, Elise

Pystykorva Rankakasaukon kimpussa

Armoitettu Iisalmen Sanomien pitkäaikainen kolumnisti Seppo ”Rankakasaukko” Kotilainen suorastaan jyrähti sunnuntain lehdessä. Eivät aiemmatkaan kirjoitukset ole mitään piipitystä olleet, vaan tuhtia tavaraa Kirmanjärven rannoilta.

Ja onhan siellä Kirmalla toinenkin hyvä kirjoittaja-Seppo, tämä meejän Kiäriäinen (kesk.). Hän muuten kirjoittaa viestiensä tai vastaustensa perään aina nimen jälkeen ”Kirma”. Mitä kotiseuturakkautta!

Kotilaisen kolumnin otsikko oli tahallisen ärsyttävästi ”Silmäänsahausta”. Siitä ei ole pitkä matka silmään pissimiseen.

Hyvin oli Kirman kynäniekka kolumninsa aiheet valikoinut. Kaikki kolme käsittelivät luontoa, joka on tunnetusti, kuluneesti sanottuna, Sepon sydäntä lähellä.

Me kirjojen ystävät muistamme tietysti Sepon kirjan Sitkeä jänis vuodelta 1982. Kirja ei ole mikään tiiliskivi, vaan 146-sivuinen napakka pakkaus erä- ja luontonovelleja. Mutta ei se määrä, vaan laatu…

Googletin kirjan nimen ja tekijän, ja kas, netissä oli myytävänä useampikin kappale. Kirjasta pyydettiin 7,5–12 euroa kunnon mukaan. Ei huono. Divareista ja kirpputoreilta löytää nykyään vaikkapa Arto Paasilinnan tai jopa Veikko Huovisen teoksia 3–10 eurolla.

Mutta mennäänpä asiaan.

Aluksi Seppo kirjoittaa metsistä ja niiden kasvusta. En ryhdy repostelemaan, koska en omista metsää, enkä metsätaloudesta juuri mitään tiedä. Vaan kiva oli käydä suomenpystykorvan (no, ei se ihan puhdas ollut) kanssa metsällä, silloin kun vielä kävin.

Sen sijaan olen aika pitkälle samaa mieltä, että Talvivaarasta ei taida vieläkään irrota metalleja ”ennätysmäärin”, kuten Seppo asian ilmaisee.

Minulla on kokemusperäistä tietoa. Asustelen aika lähellä Ylivieskaan vievää rataa. Kun Talvivaara oli karikkoiseksi muodostuneen uransa alkutaipaleella, niitä malmijunia todellakin jyskytteli tasaisesti kohti länsirannikkoa.

Vähitellen tahti hiljeni, ja jossain vaiheessa radalla kulki vain kiskobusseja. Kuten Seppo sanoo, Talvivaaran lompakossa alkaa olla joulurauha. Hyvä, jos radalla tätä nykyä kulkee viikossa yksi malmijuna.

Lopuksi ”Kirman Linkola” puuttuu Iisalmessa loppukesällä sattuneeseen jätevesivuodon uutisointiin. Paskavettä pääsi livahtamaan Koljonvirtaan vajaa kymmenen miljoonaa litraa.

Seppo asettaa uutisen paikkansa pitävyyden kyseenalaiseksi eli vesilaitoksen johtajan Ulla Tyrväisen kertoman, että haittaa ja vahinkoa vuodosta ei juurikaan tullut. Jos niin sanottu asiantuntija jotakin väittää, sitä on vaikea mennä toimittajan kumoamaan suoralta kädeltä. Samoin kuin näytteitä, joita ammattilaiset ovat ottaneet ja tutkineet. Eppäillä tok soppii.

Muutenkin koko kolumninsa ajan Seppo ruoskii tiedotusvälineitä. Aihetta varmasti joskus on, mutta meitä on moneksi. Iisalmen Sanomat ei ole Ilta-Sanomat, se kannattaa Seponkin muistaa…

Toivottavasti kahvikutsu on voimassa tämän kirjoituksen jälkeenkin. Uskon niin, sillä olemme tunteneet 1970-luvun alusta lähtien. Ei ole vielä Rankakasaukko tarjonnut Pystykorvan persuuksille kättä pitempää.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *