torstai 18.1.2018
Laura

Pari ja suhde

Jos yksi normi on yhteiskunnassamme vahva niin monogamia eli yksiavioisuus. Ajatuksemme seksuaalis-romanttisesta suhteesta joka jaetaan (yleensä) vastakkaista sukupuolta olevan kanssa “kunnes kuolema meidät erottaa” ja johon (yleensä) kuuluu perheenperustaminen on yksi arvomaailmamme kulmakivistä.

Jos vakavasti yrittää ajatella että kaikki vuonna 2038 eläisivät sinkkuelämää, jakaisivat kaksi kumppania tai perustaisivat haaremin on käsittämätön. Kertoo normin vahvuudesta: jotain muuta on vaikea edes ajatella.

Mutta jos ajattelisimme sanaa parisuhde hetken uudessa valossa: ei kahdenkeskisenä sopimuksena jakaa seksielämä ja pankkitili, asiana mihin pyritään ja jota ilman olemme vajaita. Ei asiana joka määrittää arvomme, ei sopimuksena jakaa normatiivisia asioita kuten joulunviettoja yhdessä. Jos unohdamme sanan romantiikka ja ajattelemme sanoja pari ja suhde.

Jokainen meistä on suhteessa johonkuhun….siinä on pari ja jonkinlainen suhde. Me olemme jatkuvasti suhteessa vaikka kuinka moneen ihmiseen. Meillä on monenlaisia parisuhteita elämässämme: suhde isään, äitiin, serkkuun, parhaaseen ystävään, ex-vaimoon, naapuriin… Jokainen suhde on erityinen ja jokaiseen kuuluu nippu sääntöjä.

Jos oma lapsi tai aviopuoliso ei vastaa puhelimeen kuukauteen, voi huoli ottaa vallan, tai vähintäänkin tulee mieleen ettei ehkä ole ihan tavallista tällainen harva yhteydenpito. Lapsuudenystävän kanssa voi soittaa kerran vuodessa eikä kukaan ihmettele.

Näin suhteet toimivat – luodaan oma tapa olla suhteessa. Romanttiset parisuhteet jotka perustuvat jonkinlaiselle omistusoikeudelle, ovat ainoita joiden alkuvaiheissa käydään keskustelu “Ollaanko me nyt suhteessa ja mitä saa nyt toisten kanssa tehdä”.

Jos hoitaisimme samalla intensiteetillä muitakin suhteita, uskon vakavasti että maailma olisi parempi paikka. Kaikki ihmiset ympärillämme joista on tullut osa elämäämme, joiden kanssa jakaa arkensa tai ajatuksensa, kaikilla heistä on paikkansa. Minulle ajatus jonkinlaisesta “rakkaushierarkiasta” jossa se jonka kanssa jaetaan sänky on tärkeämpi kuin toinen, tuntuu oudolta.

Jos kumppanille sanoo “Rakastan sinua eniten maailmassa”, tarkoittaako se että rakastaa enemmän kuin äitiään/isäänsä/siskoa/lastaan? Kun avioliiton satamaan lipuessa luovuttaa isä morsiamen, meinaako se sitten että isää ei enää rakasteta eniten vaikka morsian olisi aina ollut isän tyttö? “Sori, tuo Matti on nyt vaan tärkeempi…”.

Jokainen ihminen on läsnäolon ja arvostuksen (lue=rakkauden) arvoinen. Jokaisella meistä on rakkautta sydämistämme levitettävissä ja sitä riittäisi kyllä useampaankin sydämeen.

Jos haluaa laittaa kaikki munat yhteen koriin, omistaa elämänsä yhdelle, kaikin mokomin! Mutta ethän tee sitä koska ympäristö vaikuttaa sitä vaativan? Koska se ei vaadi, tämä on vain illuusio jota meille syötetään.

Jos voisimme kohdata jokaisen ihmisen kuin rakastetun: auki, hauraana ja uteliaana. Jos voisimme kohdata rakastetut ilman hierarkioita ja normeja, vain parina juuri tässä suhteessa.


  • Kommentit

    • Seniili

      ”Jos haluaa laittaa kaikki munat yhteen koriin, omistaa elämänsä yhdelle, kaikin mokomin! Mutta ethän tee sitä koska ympäristö vaikuttaa sitä vaativan? Koska se ei vaadi, tämä on vain illuusio jota meille syötetään.”
      Tästä haavekuvasta tulee joskus ongelmia parisuhteessa. Ajatellaanpa jos mieleltään monogamistinen, tämän illuusion vallassa oleva mies, haluaa panna munansa vain yhteen koriin ja nainen haluaa kaikkien munat siihen samaan koriin.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *