sunnuntai 21.1.2018
Aune, Oona, Netta, Auni

Onneksi meillä on toisin

(Kuva: Erkki Laitinen)

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan. Suomi on juuri nousemassa pitkästä taantumasta. Koko vuoden on selkeästi näkynyt, että ihmisillä on vahva tarve tulla yhteen ja kokoontua tärkeiden asioiden äärelle. Yksilökeskeisenä aikana tällaisia tapahtumia – saati kokonaisia vuosia – ei ole liikaa.

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä, että Suomi 100 -aiheisia tapahtumia on syntynyt kuin sieniä sateella. Toisia juhlahumu on kyllästyttänyt, mutta ei pidä unohtaa, mistä aito innostus kertoo. Se kertoo arvostuksesta.

Jos joskus on väitetty, että itsenäisyyttä ei osata arvostaa, ja että nuori sukupolvi ei ymmärrä uhrauksia, mitä itsenäisyyden eteen on tehty, nyt voidaan sanoa, että näin ei todellakaan ole. Syvä arvostus ja kunnioitus ovat niitä sanoja, joilla tätä juhlavuoden tunnelmaa voi parhaiten kuvata.

Vaikuttaa jopa erityisesti siltä, että nykynuoret nimenomaan osaavat arvostaa maamme hyviä puolia, kuten turvallisuutta ja vakautta. Tämä johtuu varmasti osin siitä, että maailmasta on saatavilla enemmän tietoa kuin koskaan. Ympäröivän maailman sodat ja kauhut tulevat silmiemme eteen päivittäin uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Kaikkien on helppo nähdä, että onneksi meillä on toisin.

Satavuotiasta Suomea voi juhlia vain kerran. Itsenäisen Suomen sanomaa ei kuitenkaan ole syytä unohtaa muinakaan vuosina, vaikka samanlaista juhlahumua ei saada aikaiseksi.

Lopulta juhlinnan perustarkoitus on muistuttaa meitä itsenäisyyden hyvistä puolista ja niistä perusarvoista, joiden varaan maamme on rakennettu. Tasa-arvoa, oikeusvaltiota, demokratiaa ja kansanvaltaa sietää juhlia. Maailman kauneimmasta luonnosta ja rehellisimmistä ihmisistä puhumattakaan.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *