sunnuntai 22.10.2017
Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anette

Oletko punakka, pönäkkä vai tanakka?

Jos jokin on ilahduttanut viime aikoina, niin syksyn pimeät illat.

Sehän tietää sitä, että telkkarista tulee taas muutakin viihdettä kuin uunoturhapuroja ja jamesbondeja, joiden elokuvien nimiä en edelleenkään muista, vaikka olen niitä noin 30 vuotta uskollisesti katsonut.

Näin 1980-luvun lapsoselle syksyn paras tv-uutinen on ehdottomasti Napakymppi.

Sitä tillotettiin aikoinaan joka lauantai saunan jälkeen yöpuku päällä. Sai ottaa sentin levyisen viipaleen vaniljajäätelöä ja hilloa, sekä lasin keltaista jaffaa.

Jos halusi lisää jännitystä illanviettoon, saattoi mennä sohvan taakse kuuntelemaan A:n, B:n ja C:n vastauksia ja niiden perusteella arvailla, että kenet X ottaa.

Bumtsibumit sun muut retro-ohjelmat on yritetty nykyaikaistaa jos jonkinmoisella sähellyksellä ja hökellyksellä. Uudessa Napakympissä tahti on onneksi edelleen niin verkkainen, ettei Valmet-seinäkellon tikitys tuvassa peity. Kari Salmelaisen ja Kaitsun manttelinperijät Janne Kataja ja Lenni-Kalle Taipale olivat sympaattisia ja antoivat tilaa itse asialle.

Napakympin taika on siinä, että ollaan perimmäisen, ikuisen kysymyksen äärellä. Rakkauden mahdollisuus on jokaista koskettava asia.

Kuka on se oikea? Löytyykö rakkaus sermin takaa? Minne he lähtevät matkalle? Valitsiko X oikein? Tuleekohan tuosta jotain vuosisadan rakkaustarinaa?

Ja samalla on jännittävää, että mitä X kysyy ja miten sermin takana vastaavat. Syntyykö ihastusta vai myötähäpeää? On ihanaa katsoa, kun ihmisiä oikeasti jännittää. Tai jos olisi laatimassa kysymyksiä herra tai neiti X:n apuna, niin mitä itse kysyisi? Mitä toisesta on tiedettävä, että voi valita tämän matkakaveriksi ehkä Mallorcalle, Lontooseen tai Runnille?

Klassikkokysymys olisi ainakin että oletko punakka, pönäkkä vai tanakka.

Jos jotain kehitysideaa toivoisi, niin sitä ettei ohjelmassa olisi ulkopuolista kommentaattoria, vaan että yleisöön saataisiin taas yhdistyksiä ja seurueita Rymättylästä, Vieremältä ja Kauhavalta tuomaan ruisleipiä, leivonnaisia ja paikallisia terveisiä juontajalle. Ehkä jokin kuoro voisi vähän laulaakin!

Toinen riemastuttava syksyn tv-ilo on ohjelma nimeltä Sohvaperunat. Siinä katsotaan tavallisia suomalaisia, jotka katsovat telkkaria.

Ihmiset siis istuvat ohjelmassa kotonaan, katsovat viikon telkkariohjelmia ja kommentoivat niitä, tai istuvat vain hiljaa. Idea kuulostaa aluksi typerältä, mutta kas, niin vain siinäkin ollaan perusasian parissa.

Ihmistä kiinnostaa toinen ihminen. On jotenkin rauhoittavaa ja lohdullistakin katsella, että niin sitä vain on tavallisia, mukavia ihmisiä maa pullollaan.

Aidot reaktiot ja verkkaisuus ovat vaihtelua pyntätyille, ylienergisille ja kiljuville juontajatähdille tai tosi-tv-bilettäjille. Ranualaiset äiti ja tytär, oululaispariskunta, helsinkiläinen miespari ja turkulaislapsiperhe ovat kiinnostavia, koska heihin voi samaistua.

Syksy, mikä ihana syy avata taas iltanuotio kotisohvan ääressä!


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *